Browsing by Author "Alanko, Laura"

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Kauhajoen, eteläpohjalaisen maalaisseurakunnan, rippikoulutyötä 1950- ja 1960-luvuilla. Tutkimukseni on ensimmäinen laatuaan, sillä yhdenkään yksittäisen seurakunnan rippikoulutoiminnan historiaa ei ole tähän mennessä tutkittu. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, millaisia rippikoulun toteutustapoja 1950- ja 1960-luvun Kauhajoella esiintyi. Aineistoni avulla on myös mahdollista selvittää rippikoulunuorten määrää ja annetun opetuksen koostumusta. Kolmas kiinnostava seikka on, millainen kuri rippikouluissa oli. Haluan vielä valottaa, oliko rippikoululla nuorille jokin erityinen merkitys ja pitivätkö he sitä tärkeänä vaiheena elämässään. Päälähteenäni ovat Kauhajoen seurakunnan arkistomateriaalit, joiden käyttöön olen saanut kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilän luvan. Aineistoa on olemassa jokaiselta tutkimaltani vuodelta, vaikkakin vaihtelevasti. Käyttämääni materiaaliin kuuluvat rippikouluista pidetyt päiväkirjat, rippilasten luettelot ja nuorisotyön vuosikertomukset. Lisäksi olen tutustunut piispainkokouksen tuottamiin ja hyväksymiin rippikoulua käsitteleviin julkaisuihin. Olen tehnyt myös useita haastatteluja. Seurakunnan arkistomateriaalien hajanaisuus ja ajoittainen puutteellisuus on hankaloittanut tutkimustyötäni. Tutkimukseni osoittaa, että seurakunta järjesti vuosittain yleisen päivärippikoulun erikseen tytöille ja pojille. Oppikoululaiset opiskelivat omissa ryhmissään, ja 1960-luku toi mukanaan ammatti- ja kauppakoululaisten sekä kansalaiskoululaisten ryhmät. Näissä ryhmissä oli sekä tyttöjä että poikia. Myös leirimuotoisten rippikoulujen järjestäminen alkoi 1960-luvulla. Molemmilla vuosikymmenillä rippilasten määrä aaltoili jonkin verran, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Kauhajoen rippikoululaisista poikia oli hieman suurempi osa kuin tyttöjä. Rippikoulun oppiaineita olivat kristinoppi, raamatunhistoria, laulu, kirkko- ja seurakuntatieto sekä perhekasvatus. Raamattutuntejakin pidettiin. Kristinoppi oli aineista tärkein, muu opetus rakentui sen ympärille. Rippikoulun käyminen oli molemmilla vuosikymmenillä itsestään selvä osa kauhajokelaisnuorten elämää, sillä vain hyvin harvat jättivät sen väliin. Kauhajoen rippikouluissa ei dokumenttien ja haastattelujen perusteella ollut kurinpito-ongelmia. Opettajat käyttivät järjestyksen ylläpitämiseen paljolti samoja keinoja, joihin nuoret olivat koulussa tottuneet. Fyysistä kuritusta ei ollut.