Browsing by Author "Alatalo, Pekka"

Tutkielmassa selvitän, kuinka peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemassa Kristillinen Kasvatus -lehdessä vuosina 1964–1976. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kannanottoja uskonnonopetuksesta Kristillinen Kasvatus -lehdessä peruskoulu-uudistuksen aikaan esitettiin ja mihin suuntaan uskonnonopetusta haluttiin lehdessä viedä? 2) Miten lehti käsitteli muutosta uskonnonopetuksessa ja millaisen tulkinnan se siitä esitti? Tutkimusmenetelmänä käytän sisällönanalyysiä ja tarkastelen lähdettä tutkimuskysymysten valossa kuvaten sitä tiivistetysti johtopäätöksiä tehden. Etenemistapa tutkielmassa on kronologinen. Työn ensimmäisessä luvussa esitän peruskoulu-uudistukseen johtaneet vaiheet ja Kristillinen Kasvatus -lehden historiallisen taustan. Toisessa luvussa kuvaan, kuinka peruskoulu-uudistus vaikutti uskonnonopetukseen ja käsittelen kirkon toimia uskonnonopetuksen puolustajana. Lisäksi tarkastelen peruskoulua varten laadittua uskonnon opetussuunnitelmaa sekä tunnustuksellisuuden käsitettä, joka liittyy uskonnonopetuksen luonteeseen ja järjestämismalliin. Kolmannessa ja neljännessä luvussa tuon esiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä tutkimusjakson aikana julkaistut peruskoulu-uudistusta käsittelevät kirjoitukset etsien niistä vastauksia tutkimuskysymyksiin. Koulun uskonnonopetusta puolustettiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vahvasti, sillä kristillistä arvopohjaa pidettiin uskonnonopetuksessa tärkeänä ja uskonnonopetuksen haluttiin pysyvän oman uskontokunnan mukaisena tunnustuksellisena opetuksena. Peruskouluun siirtymisen hyvinä puolina pidettiin tasa-arvon ja oppilaskeskeisyyden lisääntymistä. Muuten tuntemukset peruskoulu-uudistuksesta olivat Kristillinen Kasvatus -lehdessä negatiivisia, sillä uudistus tarkoitti uskonnonopetuksen aseman heikentymistä. Uskonnonopetuksen tuntimääriä vähennettiin yläasteella yhteen viikkotuntiin, mikä oli puolet vastaavilla keskikoululuokilla aiemmin opetetusta tuntimäärästä. Tutkimusjakson alussa peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vähän. Kirjoitukset kuitenkin lisääntyivät 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun edetessä. Tuolloin kritiikki kohdistui uskonnonopetuksen asemaa heikentäviin suunnitelmiin, joista pääosassa olivat tuntimäärien leikkaukset ja uskonnonopettajien virkojen vähentäminen. Kristillinen Kasvatus -lehdestä nousi peruskoulu-uudistuksen aikaan esiin ajatus, jonka mukaan koulunuudistusta valmistelleet toimikunnat olivat pyrkineen johdonmukaisesti heikentämään uskonnonopetuksen asemaa. Epäluottamus koulupäättäjiä kohtaan perustui esityksiin, jotka vaikeuttivat uskonnonopetuksen toimintaedellytyksiä. Päätoimittaja Paavo Kortekangas nimesi uskonnonopetuksen ahdingon syyksi vallassa olleen poliittisen vasemmiston määrittämät kasvatustavoitteet ja yksipuolisen yhteiskunnallistamisen.