Browsing by Author "Björklund, Mikko"

Pro gradu -työssäni tutkin suomalaisiin seppiin liittyviä uskomustarinoita, suomalaisen kirjallisuuden seuran (SKS) arkistomateriaalin pohjalta. Seppien rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut keskeinen aina rautakaudelta 1900-luvun puoliväliin saakka. Seppiin on heidän ammattitaidollisten ominaisuuksien lisäksi liitetty paljon yli-inhimillisiä piirteitä. Näistä piirteistä vanhimmat ovat myyttisiä kalavala mittaisia runon parsia, jotka voidaan ajoittaa rautakaudelle saakka. Uskontotieteen piirissä tietäjiä on tutkittu runsaasti, joten tutkimuksessa sepistä kerrotut tarinat vertautuvat nimenomaan tietäjiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, olivatko sepät tietäjien kaltaisia väen erityisiä käyttäjiä. Tutkimukseen valikoituneista tarinoista pyritään löytämään yli-inhimillisiä toimijoita ja maagista toimintaa joka voidaan liittää, nimen omaisesti seppiin. Tämän lisäksi aineistomateriaalia verrataan jo olemassa olevaan aineistoon tietäjistä sekä kansanuskosta. Tällöin aineiston pohjalta on myös mahdollista, tarkastella millaisten yli-inhimillisten toimijoiden kanssa seppien uskottiin olleen tekemisissä. Aineistoni antaa myös mahdollisuuden tarkastella, miten tavallinen kansa suhtautui seppiin, ja mikä oli seppien asema yhteisöissä, joissa he elivät. Aineistoni on kerätty SKS:n niin sanotusta uskomusperinne arkistosta, mistä löytyi yhteensä 96 tarinaa, jotka muodostavat työni tutkimusmateriaalin. Arkiston materiaali on kerätty eri puolilta Suomea 1930-1960 lukujen aikana. Tutkittaviksi tarinoiksi valikoitui kertomukset, jotka täyttivät seuraavat kriteerit; uskomustarinassa tuli esiintyä seppä tai sepän paja, sekä jonkinlainen yli-inhimillinen toimija tai toiminta. Tällaisia saattoi olla esimerkiksi piru tai pajanhaltija, myös seppien tekemät loitsut tai parannus rituaaleja sisältävät kertomukset otettiin mukaan tutkimukseeni. Tämän työn pohjalta voidaan todeta, että ainakin osaa sepistä vertautuvat tietäjiin. Sepät ovat kansan parissa toimineet niin parantajina kuin tietäjinäkin ja heihin on liitetty uskomuksia, joita ei ole liitetty tavallisiin kansalaisiin. Sepät ovat olleet selkeästi myös olleet tietoisia heihin liittyneistä uskomuksista. Kansa onkin kääntynyt lujaveristen seppien puoleen, nimenomaisesti sellaisissa tilanteissa, joissa heidän omat taidot eivät ole riittäneet. Tutkimus materiaalistani antaa ymmärtää, että seppien uskottiin olevan eteviä varsinkin rautaesineiden tekemien haavojen hoidossa ja veren seisauttamisessa. Tarinoissa sepät parantavat myös sukupuolitauteja, mielenhäiriöitä ja muita tauteja. Tämän lisäksi sepät kohtaavat aineiston mukaan yli-inhimillisiä toimijoita kuten pajan ja tulen haltijoita, myös pirut ja riivaajat nousevat tarinoissa esille. Tutkitun aineiston pohjalta voidaan todeta, että sepät nauttivat suurta arvostusta yhteisöissään niin ammattitaitonsa, kuin myös ansaitsemansa aseman johdosta. Tarinoissa ne sepät, jotka vertautuivat tietäjiin nauttivat myös yhteisön arvostusta noiden yli-inhimillisten taitojen takia. Tämä saattoi myös aiheuttaa joissain tapauksissa pelkoa ja epäluuloja seppiä kohtaan heidän yhteisönsä sisällä. Seppä nähtiinkin usein väkevänä maagisen raudan taivuttajana, jolla oli valta tulen väkeen. Varsinkin parannustaitoisia seppiä arvostettiin yhteisöissään suuresti. Tutkimukseni nostaakin sepät tietäjien rinnalle suomalaisessa kansanperinteessä. Kalevalan myyttinen seppä Ilmarinen ruumiillistui suomalaisiin seppiin kansan tarinoissa vielä 1900-luvun puoliväliin saakka.