Browsing by Author "Jauho, Milla"

Tutkielmassa tarkastelen suomalaisten lasten yliluonnollisia pelkoja. Työ jakautuu kahteen aikakauteen: suomalaiseen agraariyhteiskuntaan ja nykyiseen tietoyhteiskuntaan. Yliluonnolliset olennot ovat aina pelottaneet lapsia aikakaudesta riippumatta. Työni metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jonka avulla tarkastelen yliluonnollisten olentojen merkitystä eri instituutioille. Riskiyhteiskuntateoria puolestaan osoittaa, että yhteiskunnan kehittyessä myös sitä kohtaavat riskit muuttuvat. Kansanuskon vaikutus näkyy lasten yliluonnollisissa peloissa, sillä monet pelottavaksi koetut yliluonnolliset olennot ovat lähtöisin kansanperinteen uskomustarinoista. Tutkielmassani haluan selvittää, mitkä uskomusolennoista uhkasivat erityisesti lapsia, ja mikä uskomustarinoiden tarkoituksena on ollut. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaiset mediasta lähtöisin olevat olennot pelottavat lapsia nykyään. Entä ilmeneekö median tuottamissa mielikuvitusolennoissa samanlaisia merkityksiä kuin kansanuskon aikaisissa uskomusolennoissa? Viimeisenä tarkastelen sitä, mitä nämä kansanuskoon kuuluvat uskomukset ja median aiheuttamat pelon kohteet kertovat lasten asemasta näiden aikakausien yhteisöissä. Olettamuksenani on, että lapsuus ja lapsi rakentuvat kulttuurillisesti, jolloin ne nähdään eri aikakausina ja erilaisissa yhteisöissä eri tavoin. Uskomustarinoiden kohdalla käytän aineistona SKS:n uskomustarinakortistoja, joita analysoin sisällönanalyysin ja perinnelajianalyysin avulla. Mediaa tutkiessa aineistona toimivat internetin keskustelufoorumit, joita tarkastelen sisällönanalyysillä. Tutkimuksen mukaan uskomustarinat sisältävät moraalisia opetuksia ja luovat keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisön jäsenten välillä. Tarinoissa kastamattomia lapsia uhkaavat maahinen ja piru. Kirkon tavoitteena oli saada lapset nopeasti kastetuksi. Seuraavaan lapsia uhkaavien uskomusolentojen kategoriaan kuuluvat erilaiset haltijat, kuten metsään lapsia eksyttävä metsänhaltija ja lapsia veteen vievä vedenhaltija. Näillä olennoilla pelottelu oli keino pitää lapset turvassa luonnon vaaroilta. Metsänpeittoon olivat vaarassa joutua yhteisöön huonosti integroituneet jäsenet, kuten lapset. Painajaisolennot, kuten Mara ja yöitkettäjä saavat puolestaan uskomustarinoissa vauvan itkemään taukoamatta. Tarinoiden avulla on selitetty asioita, joihin ei olisi muuten saatu vastausta. Osaan uskomustarinoista uskoivat myös aikuiset. Tuolloin lapsia uhkaavien uskomusolentojen tarkoituksena oli ohjailla ihmisiä käyttäytymään halutulla tavalla. Normien noudattamista vartioivat instituutiot, kuten kyläyhteisö tai kirkko. Agraariyhteiskunnassa lasten asema oli melko heikko, mutta suurperhettä pidettiin tärkeänä perheen talouden kannalta. Tutkimukseni mukaan lapset pelkäävät televisiossa ja internetissä esiintyviä mielikuvitusolentoja ja niihin lukeutuvia yliluonnollisia hahmoja. Muumilaakson tarinoita -sarjan Mörkö pelottaa erityisesti alle kouluikäisiä lapsia. Mörkö on tuttu suomalaisesta kansanuskosta, jossa sen tehtävänä oli toimia huonosti käyttäytyvien lasten rankaisijana. Muumien Möröllä ei ole samanlaista funktiota, sillä sen tarkoitus on lähinnä viihdyttää. Nuorten peloissa korostuvat enemmän todellista elämää uhkaavat asiat, kuten onnettomuudet. Ihmiseltä näyttävä internethahmo Slenderman on kuitenkin saanut osan nuorista diginatiiveista menettämään todellisuudentajunsa. Medialaitteet ja niiden tuottamat ilmiöt koetaan inhimillisiksi. Slenderman on osoitus muuttuneesta tarinankerronnasta, sillä se on digitaalista folklorea. Slendermanin muokkaajana toimii kollektiivinen yhteisö määrittäen samalla sen merkityksellisyyden. Kaiken kaikkiaan lapset ja nuoret osaavat liikkua sulavasti nykyisessä mediakulttuurissa. Samalla he toimivat mediakulttuurin kehittäjinä ja tulevaisuuden suunnannäyttäjinä. Lapset ja nuoret tarvitsevat kuitenkin aikuisten tukea mediamaailmassa seikkaillessaan. Mediassa usein sekoittuvien faktan ja fiktion rajojen hämärtyminen on melko tuore ilmiö, jota tulisi tutkia lisää erityisesti lasten ja nuorten kannalta.