Browsing by Author "Kähkönen, Pilvi"

Tämä pro gradu -tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ennakkoluulot näkyvät hätämajoitustyössä ja mitkä asiat voisivat työntekijöiden mukaan vähentää niitä. Tutkimuskysymyksiä olivat 1. Millaisia ennakkoluuloja hätämajoituskeskuksissa ilmenee ja millaisissa tilanteissa? 2. Millaisia ennakkoluuloja työntekijät ovat havainneet hätämajoitustyötä kohtaan ympäristöltä? 3. Onko työntekijä pyrkinyt omalla toiminnallaan vähentämään ja ehkäisemään ennakkoluuloja työssään ja millaiset asiat työntekijän mielestä voivat ehkäistä ja vähentää niitä? Tutkimusaineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka suoritettiin Helsingissä vuonna 2018 toimineiden hätämajoituskeskusten työntekijöille. Tutkimusaineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia mukaillen. Teoriaohjaavuus nousi tarpeesta yhdistellä tutkimustuloksia sosiaalipsykologian tunnettuja ennakkoluuloja määritteleviin, ja niitä vähentäviin teorioihin. Ryhmien välisten positiivisten kontaktien on havaittu olevan merkittävä tekijä ennakkoluulojen vähentämisessä, joten näitä havaintoja haluttiin pitää myös tämän tutkimuksen tulosten teemoittamisen ja analysoinnin taustalla sekä tutkimustulosten tarkastelun rinnalla. Tuloksissa selvisi, että hätämajoituksissa esiintyy eri ryhmien välisiä, ja erityisesti vähemmistöryhmien välisiä ennakkoluuloja. Näkyvimmiksi ennakkoluulojen ilmenemismuodoiksi tutkimustuloksissa osoittautuivat kulttuurien yhteentörmäykset ja ulkopuolelta tulevat negatiiviset asenteet hätämajoituskohteita ja niiden majoittujia kohtaan. Ennakkoluulot toivat siis erilaisia haasteita hätämajoitustoimintaan ja ne tulivat tutkimustuloksissa useimmiten esiin resurssien ollessa vähäisiä, eli kun ruokaa tai nukkumapaikkoja oli liian vähän. Työntekijöiden mielestä parhaat tavat ehkäistä ja vähentää ennakkoluuloja työssään ja sen ulkopuolella olivat majoittujien tasa-arvoinen kohtelu ja luottamuksen synnyttäminen, omasta työstä kertominen ulkopuolisille ja majoittujien puolustaminen keskusteluissa. Jotkut työntekijät olivat havainneet eri ryhmien välisten ja myös omien ennakkoluulojen vähentyneen sitä myötä, mitä kauemmin hätämajoitus oli ollut toiminnassa. Näin ollen voidaan tutkimustuloksista olettaa, että kontakti ja erityisesti välillisen kontakti ovat myös työntekijöiden mielestä tärkeä osa ennakkoluulojen vähentämisestä. Tutkimuksessa saavutetut tulokset avaavat näkökulmia hätämajoitustyön kehittämisen sekä ennakkoluuloja ja ryhmien välisiä suhteita ja kohtaamista tarkastelevan tutkimuksen kannalta. Tutkimustulosten abstraktista ja teologista tasoa nostetaan tutkimuksen lopun Pohdinta-luvussa ”kohtaamisen” käsitteellä, sillä se nousi esiin työntekijöiden tavasta tehdä työtään majoittujien parissa. Kohtaamisen käsite nivoo yhteen tutkimustuloksissa tulleita ilmiöitä ja sen avulla ne yhdistetään myös yhteiskunnan tämänhetkiseen tilanteeseen.