Browsing by Author "Kotisalo, Tuuli"

Kirkollisen työn eräs peruselementti on sairaiden hoitaminen, kohtaaminen ja auttaminen. Ikärakenteen muutoksen ja eliniän kohoamisen seurauksena lisääntyy erilaisten muistisairauksien määrä. Muistisairauksien lisääntyminen näkyy myös käytännön seurakuntatyössä: seurakuntapapit kohtaavat yhä useammin muistisairaita seurakuntalaisia erilaisissa työtilanteissa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia seurakuntapapeilla on muistisairaiden seurakuntalaisten kohtaamisesta osana seurakuntatyötä ja millaisia merkityksiä nämä kokemukset saavat. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista on seurakuntapapin ja muistisairaan kohtaaminen seurakuntapapin kokemana, millaisia merkityksiä sisältyy muistisairaan kohtaamiseen sekä miten papit kokevat roolinsa muistisairaan seurakuntalaisen kohtaamisessa. Tutkimukseen on haastateltu teemahaastattelun menetelmällä yhdeksää seurakuntapappia, jotka kertovat kohdanneensa muistisairaita seurakuntalaisia seurakuntatyön arjessa. Yhdeksästä haastatellusta viiden kanssa toteutettiin myös 1-2 havainnointia, jotka tallennettiin havainnointipäiväkirjan avulla. Havainnointitilanteet olivat hartauksia, joissa läsnä oleva seurakunta koostui pääosin muistipotilaista. Molemmat aineistot käsiteltiin sisällönanalyysin menetelmällä, mutta analyysin taustalla on pyritty ymmärtämään kokemusta myös tutkimuksellisesta näkökulmasta. Kokemuksissa korostuvat kolmenlaiset merkitykset: kohtaaminen on merkityksellistä sosiaalisesta, hengellisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Muistisairaan kohtaamisessa tärkein tavoite on vuorovaikutteisuus: hyvä ja kuunteleva vuorovaikutus parantaa muistisairaan kokemusta itsestään, luo osallisuuden tunnetta ja vahvistaa identiteettiä. Toisaalta vastavuoroinen kohtaaminen ja yhteyden syntyminen kohtaamisen hetkessä ovat merkittäviä kokemuksia myös papille. Muistisairaan hengellisessä hoitamisessa korostuu jumalanpalveluselämän ylläpito sekä turvallisen ja luottamuksellisen tilan luominen yhdessä jakamiselle. Yhteiskunnallisessa kentässä papin tehtäväksi koetaan sairaiden ja heikkojen ihmisten ihmisarvon ja osallisuuden puolustaminen. Tulokset ovat pikemminkin teoreettisia kuin praktisia. Muistisairaiden kasvava määrä luo kuitenkin seurakunnille painetta palvella asiakkaitaan yksilöllisesti: tieteenalojen välinen yhteistyö koulutuksessa, palveluntarjonnassa ja tiedonvälityksessä loisi asiakkaan kannalta tukevamman palveluverkoston ja tukisi seurakuntapappeja kohtaavassa työssään.