Browsing by Author "Kuivala, Petra"

Fidel Castron vallankumous muutti Kuuban vuonna 1959. Saaren yhteiskunnalliset, taloudelliset ja sosiaaliset olot mullistuivat. Osansa muutoksesta sai myös katolinen kirkko. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että alussa vallankumoukselle osoittamansa tuen jälkeen kirkko nousi vastustamaan Castron vallankumousta. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani katolisen kirkon ilmaisemaa vastustusta. Mitä kirkko vastusti vallankumouksessa ja miksi? Miten vastustus ilmeni? Entä muuttuiko kirkon ilmaisema vastustus tutkimukseni ajanjaksolla? Muuttuiko esimerkiksi vastustuksen kohde tai ilmenemismuoto? Kirkon ilmaisemaa vastustusta ei ole mahdollista tutkia kiinnittämättä huomiota katolisen kirkon ja valtion suhteeseen vallankumouksellisessa Kuubassa. Osana tutkimustani selvitänkin, kuinka kirkon ilmaisema vastustus vaikutti kirkon asemaan Kuubassa. Oliko vastustus seurausta aseman muutoksesta vai muuttuiko kirkon asema sen tekemän vastarinnan vuoksi? Mitä kirkon ilmaisemasta vastustuksesta seurasi miten valtio reagoi vastustukseen? Tutkimukseni lähteinä toimivat kuubalaisten piispojen vuosina 1959 1961 kirjoittamat paimenkirjeet. Tarkastelen erityisesti Santiago de Cuban arkkipiispa Enrique Perez Serantesin paimenkirjeitä. Hän oli yhdessä Havannan apulaispiispa Eduardo Boza Masvidalin kanssa sekä ahkerin vallankumouksen kommentoija että vastustuksen kärkeen asettunut piispa. Paimenkirjeiden lisäksi käytän lähteinäni yhdysvaltalaisessa New York Times -sanomalehdessä vuosina 1959 1963 ilmestyneitä uutisia katolisesta kirkosta Castron vallankumouksessa. Kolmas päälähteeni on yhdysvaltalainen maallikkokatolinen aikakauslehti Commonweal. Commonweal tarkasteli kylmän sodan poliittista asetelmaa ja Fidel Castron vallankumousta sekä yhdysvaltalaisesta että katolisesta näkökulmasta vuosina 1959 1963. Tutkimukseni osoittaa, että katolisen kirkon vuonna 1959 ilmaisema innostus vallankumouksesta muuttui pian epäluuloisuudeksi ja lopulta vastustukseksi. Pohjimmainen syy vastustamiseen oli pelko kommunismista. Piispojen ilmaisema vastustus muuttui vastarinnaksi vuonna 1960, kun kommunismi näytti saaneen vahvan aseman yhteiskunnassa. Vastarinta laajeni piispoista maallikoihin ja järjestäytyneisiin maanalaisiin vastarintaliikkeisiin. Vuodesta 1961 alkaen vastarinnan painopiste siirtyi Kuubasta Yhdysvaltojen etelärannikolle, minne syntyi voimakkaan vastarinnan keskus kuubalaisten pakolaisten keskuuteen. Samalla vastustuksen kohde muuttui kommunismin pelosta vallankumoukseen, sen hallitukseen ja Fidel Castroon vallankumouksen henkilöitymänä. Fidel Castron vallankumous toteutui maailmanpoliittisessa jännitystilassa. Kylmä sota oli jakanut maailman kahtia. Katolinen kirkko asettui omalla vastarinnallaan osaksi kylmää sotaa. Kirkon vastarinta ulottui paljon Kuuban saarta kauemmas; vastarinta kytkeytyi suoraan kylmän sodan poliittisiin jännitteisiin. Vastarinnalla oli kauaskantoiset seuraukset: kirkko hankki vastarinnalla itselleen elintilaa kommunistisessa Kuubassa. Tutkimuksessani ilmenneestä kirkon ja valtion vaikeasta suhteesta huolimatta katolinen kirkko on vielä 2000-luvullakin elinvoimainen instituutio kommunistisessa Kuubassa. Tutkimukseni perusteella tämä johtuu osittain kirkon voimakkaasta reagoinnista vallankumouksen ensimmäisinä vuosina.