Browsing by Author "Laaninen, Timo"

Tässä tutkielmassa selvitetään Santeri Alkion (1862−1930) uskonnollista maailmankuvaa hänen päiväkirjojensa valossa. Tutkimuksen päälähteen muodostavat Alkion päiväkirjat vuosilta 1914−1930. Ne julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 2012. Sitä ennen tutkijoiden käytössä ovat olleet vain vuosien 1917−1922 päiväkirjat. Alkio teki mittavan uran nuorisoseuraliikkeessä, kirjailijana, lehtimiehenä ja poliitikkona. Hänen poliittisen uransa huippu osuu vuosiin 1917−1920. Alkio vaikutti keskeisesti tasavaltaisen hallitusmuodon läpimenoon vuonna 1919. Päiväkirjat paljastavat runsaasti uutta tietoa Alkion uskonnollisesta ajattelusta. Hänen rukouselämänsä oli hyvin intensiivistä. Päiväkirjojen mukaan hän rukoili säännöllisesti, joka aamu ja ilta niin yksityisten kuin yleistenkin asioiden puolesta. Rukoukset auttoivat häntä sopeutumaan voittoihin ja tappioihin politiikassa. Alkio sai rukouksesta lohtua ja rauhaa elämän paineissa. Jumala oli hänelle persoonallinen voima, jonka puoleen voi kääntyä ja joka vastasi hänen rukouksiinsa. Alkio piti omaa Jumala-käsitystään dogmaattisesti mahdottomana. Kolminaisuusoppi näyttää jääneen hänelle vieraaksi päätellen siitä, että hän osoitti rukouksensa aina pelkästään Jumalalle. Jeesukseen tai Pyhään Henkeen hän ei rukouksissaan vedonnut. Kirkon dogmeihin ei mahtunut myöskään Alkion käsitys Jeesuksesta, jota hän ei pitänyt Jumalana vaan suurimpana ihmisenä. Alkio-tutkimuksessa on aiemmin todettu, että lunastusoppi olisi jäänyt Alkiolle vieraaksi. Päiväkirjoissaan hän jättää auki mahdollisuuden, että Jeesus voi tulla hänellekin vielä lunastajaksi. Alkion hautajaisissa puhunut pastori Frans Kärki antoikin ymmärtää, että Alkio olisi lopulta omaksunut uskon Jeesukseen lunastajana. Alkion yhteiskunnallisen julistuksen ytimessä oli vaatimus Jeesuksen vuorisaarnan oppien soveltamisesta elämään. Hän vaati myös uskonnon uudistamista tältä pohjalta ja antaa Jeesuksen paluullekin tulkinnan tästä näkökulmasta. Jeesuksen paluu tarkoittaisi Alkion mukaan vain sitä, että ihmiskunta alkaisi seurata Jeesuksen oppeja. Herätysliikkeitäkin Alkio arvioi lähinnä niiden yhteiskunnallisen roolin perusteella. Päiväkirjoista paljastuu, että Alkion ja körttiläisten jännite jatkui aina Alkion kuolemaan saakka. Alkio arvosteli päiväkirjoissaan toistuvasti kirkkoa ja pappeja yhteiskunnallisesta vanhoillisuudesta. Häntä järkytti erityisesti se, että kirkot asettuivat rukoilemaan kaikkien armeijoiden puolesta ensimmäisessä maailmansodassa. ”Ketä Jumala kuulee? Ryssiä, saksalaisia, itävaltalaisia, englantilaisia?” Näin Alkio kyseli päiväkirjassaan. Alkion omintakeiset uskonnolliset käsitykset nousivat myös poliittisiksi kysymyksiksi erityisesti kansalliseen kokoomukseen. Alkiota syytettiin vaalikamppailuissa jopa jumalankieltäjäksi. Päiväkirjojen perusteella nämä syytökset olivat perusteettomia.