Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Lehtinen, Eetu"

Sort by: Order: Results:

  • Lehtinen, Eetu (2024)
    Tutkielman tarkoituksena oli analysoida Johanneksen evankeliumin kirkastamisteemaa ja sitä, miten tuo kirkastamisteema tulisi ymmärtää jaksossa Joh. 13:31–38 ja miten sanaa δοξάζω siinä käytetään. Tutkimuksen hypoteesina oli, että Johannes hyödyntää kirkastamisteemassaan Jesajan kirjan pohjalta nousevaa metanarratiivia Herran kärsivän palvelijan korottamisesta ja kirkastamisesta. Tähän pyrittiin Timo Eskolan diskursiivisen resistanssin hermeneutiikan avulla. Eskolan lähestymistavassa pyritään määrittämään semiotiikan ja semantiikan kautta sitä, millaisia merkityksiä kirjoittaja on koodannut tekstiinsä valitsemillaan ilmaisuilla ja millainen konteksti ja millaiset metanarratiivit ovat ohjanneet tätä kirjoittajan työskentelyä. Metanarratiivit ja kontekstuaaliset ilmaukset jäävät tekstiin ja rajoittavat sen tulkintaa ja siksi taustakontekstin ja metanarratiivien tunnistaminen on merkittävää. Tutkielmassa tehtiinkin laaja tausta-analyysi Septuaginta ja varhaisen juutalaisuuden kirkkauskäsitteistöstä. Sen pohjalta pystyttiin osoittamaan, että varhaisessa juutalaisuudessa on Herran kärsivään palvelijaan liittyvä tulkintatraditio, joka korostaa hurskaan kärsimysten jumalattomien käsissä ja tässä lopulta Jumalan tekemää käännettä, jossa osapuolten todelliset asemat paljastuvat. Johanneksen osoitettiin myös melko vakuuttavasti käyttävän havaittua metanarratiivia evankeliuminsa kirkastamisteeman rakentamiseen ja Jeesuksen kuvaamiseen. Pääperusteina tälle olivat Johanneksen narratiivin rakentaminen kirkastamisen ja korottamisen ympärille ja Jesajan kirjan kirkkauteen liittyvä kaksoislainaus, jossa on viittaus Herran kärsivän palvelijan jakeeseen ja joka ohjaa lukijaa lukemaan kohtien tarkempia konteksteja. Näin tutkielmassa saavutettiin uutta tietoa siitä, miten Johannes käyttää Jesajan kirjaa kirkastamisteemassaan ja miten metanarratiiviin liittyvä paljastamisen ajatus ohjaa osaltaan δοξάζω-sanan merkityksen muodostumista evankeliumissa. Tätä sovellettiin jaksoon Joh. 13:31–38 ja esitettiin Nielsenin pohjalta kirkastamisen moninaisuuteen ja kokonaisnarratiiviin perustuva ratkaisu jakeiden tulkintaan.