Browsing by Author "Leivo, Minni"

Hannah Arendtin kirjoittamaa oikeudenkäyntiraporttia Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä on kutsuttu yhdeksi 1900-luvun ristiriitaisimmista teoksista. Arendtin teos Eichmann in Jerusalem, A Report on the Banality of Evil (1963), aiheutti aikanaan polemiikin, jota on kutsuttu muun muassa “katkerimmaksi holokaustikeskusteluksi ikinä” ja ”New Yorkin intellektuellien sisällissodaksi”. Eichmannin oikeudenkäynti laukaisi holokaustin käsittelyn aallon Yhdysvalloissa, jossa holokaustista ei ollut puhuttu julkisesti ennen 1960-lukua. Näin myös Arendtin raportin aiheuttamissa reaktioissa oli kyse holokaustin muiston käsittelystä. Pro gradu -työni selvittää, millaiseen sävyyn kahdessa yhdysvaltalaisessa juutalaislehdessä kirjoitettiin Hannah Arendtin kirjoituksista vuosina 1963–69. Tutkin, ketkä Arendtista kirjoittivat, millaisia argumentteja he käyttivät ja miten kirjoittelu muuttui 1960-luvun loppua kohti tultaessa. Tarkastelen erityisesti tavallisten juutalaisten, lehtien yleisönosastojen kirjoittajien, kirjoituksia koskien Arendtia, sillä niitä ei ole aiemmassa tutkimuksessa otettu juuri huomioon. Tutkimuksen lähteet ovat kaksi Yhdysvalloissa ilmestyvää juutalaislehteä, Jewish Currents ja Commentary. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen, aineistolähteinen sisällönanalyysi. Johtopäätöksissä esitän, että keskustelu Arendtin raportista toimi julkisena foorumina holokaustista keskustelemiselle: juutalaislehdissä otettiin kantaa siihen, miten holokaustia tulisi tarkastella ja selittää, sillä Arendtin tapa tarkastella holokaustia nähtiin ongelmallisena. Yksi merkittävä syy Arendtin kirjoitusten puolustamiselle tai vastustamiselle näyttää olleen se, liittyivätkö lukijat perinteiseen juutalaiseen holokaustinarrativiin, jossa korostui holokausti koettuna menneisyytenä vai Arendtin käsitykseen holokaustista byrokraattisena prosessina. Erityisen ongelmalliseksi Arendtin holokaustinarratiivi koettiin Jewish Currents -lehdessä, jossa suurin osa kirjoituksista koskien Arendtia oli tämän kirjoituksia vastustavia tai kritisoivia. Jewish Currentsissa keskityttiin keskitysleirien kauhujen kuvailuun, holokaustin merkityksen korostamiseen ja Arendtin kritiikkiin Eichmannin oikeudenkäyntiä kohtaan. Commentaryssa kirjoittajat tarkastelivat Eichmannin antisemitismiä, totalitaristisen valtion toimintaa sekä nostivat esiin Arendtin teemojen relevanttiuden heidän omassa ajassaan. Molemmissa lehdissä koettiin ongelmallisena Arendtin kirjoitukset juutalaisneuvostoista ja juutalaisten yhteistyöstä natsien kanssa. Aiemman tutkimuksen mukaan juutalaisten suhtautuminen Arendtin kirjoituksiin oli tunnepitoista ja kiihkeää, mutta lähdeaineistoni perusteella juutalaiset esittivät myös kriittisiä ja harkittuja argumentteja 1960-luvulla koskien Arendtin raporttia ja holokaustia.