Browsing by Author "Loikkanen, Henri"

Tämän tutkielman tehtävänä on tarkastella, miten tunnustaminen kohdistuu diakonian työntekijöihin ja asiakkaisiin. Tämän kvalitatiivisen tutkielman tutkimusaineistona käytetään diakoniatyötä kuvaavia osioita vuosina 2008 ja 2012 julkaistuista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa kuvaavista nelivuotiskertomuksista nimeltä Monikasvoinen kirkko ja Haastettu Kirkko. Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu osa vuoden 2018 diakoniabarometriaineistosta. Aineisto analysoidaan hyödyntämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat filosofi ja sosiologi Axel Honnethin määrittämät tunnustamisen perusmuodot; rakkaus, oikeus ja arvostus. Tunnustamisella on suuri rooli diakoniatyössä johtuen sen merkityksestä työntekijöiden ja asiakkaiden identiteetin muotoutumiselle. Tunnustaminen ja sen muodot vaikuttavat myönteisesti yksilön itsetuntoon, käsitykseen itsestä tasavertaisena sekä omanarvontuntoon. Tunnustamisen muodot ovat usein limittäisiä ja käytännössä ne ilmenevät monilla eri tavoilla. Diakoniatyön asiakkaat tunnustetaan pääasiassa rakkauden ja oikeuden muotojen kautta. Rakkaus ilmenee asiakkaiden tarpeiden huomioimisena, välittämisenä ja henkilökohtaisten kohtaamisten kautta. Oikeus puolestaan ilmenee asiakkaiden käsittämisessä tasavertaisiksi sekä kollektiivisten oikeudenmukaisuutta korostavien arvojen ylläpitämisenä. Diakoniatyöntekijät tunnustetaan pääasiassa arvostuksen kautta. Arvostus ilmenee erityisesti diakoniatyöntekijöiden tekemän työn arvokkaana pitämisen kautta. Työntekijät kohtaavat myös arvostuksen puutetta, mikä ilmenee työntekijöihin kohdistettujen ennakkoluulojen kautta. Asiakkaiden yksilöllisten piirteiden ja saavutusten arvostusta ei juurikaan ilmennyt. Asiakkaiden ainutlaatuinen arvo sen sijaan nousee esiin. Diakoniatyön kontekstissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sekä diakonian työntekijät että asiakkaat saisivat osakseen tunnustusta. Käytännössä tunnustamisen perusmuotoja on vaikeaa asettaa käytännölliseen ympäristöön johtuen tunnustamisen muotojen moniulotteisuudesta. Diakoniatyön kontekstissa tunnustaminen voidaan ymmärtää pääasiassa lähimmäisenrakkaudeksi, joka toteutuu asiakkaan ja työntekijän välillä.