Browsing by Author "Luukka, Ilkka"

Selvitän tässä tutkimuksessa, kuinka Unkaria käsiteltiin Suomen herätysliikkeiden lehdissä 1956–1958. Lähdeaineistoni käsittää seitsemän herätysliikelehden ne kirjoitukset, joissa mainittiin Unkari. Tätä aineistoa tutkin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisen käsittelyn tulosten perusteella käyn läpi kirjoituksia teemallisesti. Uutistyyppisen aineiston esittelen kronologisesti. Itä-Euroopan poliittisen elämän vapautuminen johti Unkarissa kansannousuun lokakuussa 1956. Neuvostoliitto tukahdutti kansannousun parin viikon jälkeen marraskuun alussa. Tämän jälkeen Unkarin johtoon asetettiin Neuvostoliitolle uskollisia henkilöitä ja kansannousuun osallistuneita rankaistiin jopa kuolemantuomioilla. Monet unkarilaiset pakenivat maasta. Unkarin luterilaisessa kirkossa kansanousun aikana johtoon palanneet piispat olivat viroissaan vielä vuoden 1957. Vuoden 1958 aikana Unkarin hallitus vaihtoi piispoiksi hallitukselle lojaaleja henkilöitä. Vuonna 1927 alkanut teologien stipendiaattivaihto oli Suomen herätysliikkeiden Unkari-yhteyk-sien takana. Monet Unkari-kirjoitusten kirjoittajat ja kirjoituksissa käsitellyt henkilöt olivat olleet vaihdossa Unkarissa tai Suomessa. Osalla kirjoittajista oli taustalla osallistuminen Suomessa 1930-luvulla äärioikeistolaiseen liikehdintään, joka halusi edistää heimoaatetta. Unkarin pitäminen sukulaiskansana oli kuitenkin myös laajemmin suomalaisten omaksuma ajatus. Unkari tuli esille herätysliikkeiden aikakausilehdissä lähinnä hengellisissä kirjoituksissa. Näissä kerrottiin esimerkiksi vierailuista, unkarilaisista piispoista, papeista ja seurakunnista. Unkarilaisten saarnat, puheet, kirjoitukset ja kirjat olivat myös suuressa roolissa. Sen sijaan sanomalehtityyppisten Päivämies- ja Sana-lehtien kirjoituksista suurin osa oli uutisia. Itse kansannousun syntymistä, kulkua ja tukahduttamista sivuttiin vain kolmessa kirjoituksessa. Uutisten aiheina olivat sen sijaan muun muassa pakolaiset ja heidän avustamisensa, reaktiot maailmalta Unkarin tapahtumiin ja Unkarin hallituksen toimet piispojen vaihtamiseksi. Lehdet ottivat kantaa Unkarin tapahtumiin pääasiassa uutisten aiheiden valinnalla, suoria kannanottoja vältettiin. Vahvempia kannanottoja antoivat kirjoituksissa haastatellut henkilöt. Neuvostoliitto mainittiin nimeltä harvoin, ja sen suoraa tuomitsemista välteltiin. Toisen maailmansodan päättymisestä oli vain hieman yli vuosikymmen, ja Suomessa pelko joutumisesta Neuvostoliiton kanssa uuteen sotilaalliseen välienselvittelyn oli vielä vahva. Jotkut haastateltavat tekivät maailmantilanteesta raamatullisen eskatologiaan pohjautuvia päätelmiä. Vaikka Neuvostoliittoa käsiteltiin varovaisesti, lehdet asemoivat itsensä ja Suomen selkeästi vapaaseen läntiseen maailmaan kuuluviksi. Toisaalta sodasta oli jo niin kauan, että Suomi oli muuttunut autettavasta auttajaksi. Lehtien kirjoituksissa kehotettiin sekä avustamaan unkarilaisia että rukoilemaan heidän puolestansa. Unkarilaisten auttajana Suomi koki olevansa osa paljoon kykenevää läntistä vapaata maailmaa. Monessa kirjoituksessa heimoveljeys tiivistyi uskon-veljeydeksi, koska usein Unkarin luterilaiset olivat erityisen kiinnostuksen ja huolenpidon aiheena.