Browsing by Author "Mäkelä, Iiro"

Tutkielma keskittyy paavi Franciscuksen ekoteologian käsittelyyn. Tutkielman ensisijainen lähde on Franciscuksen kiertokirje Laudato si’, joka on julkaistu vuonna 2015. Laudato si’ käsittelee ympäristökysymyksiä hyvin laajasti ja se kuuluu katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen alaan. Tutkielma on osin poikkitieteellinen, sillä se keskustelee teologisen tutkimuksen lisäksi ympäristö- ja ilmastokasvatuksen kanssa. Tutkielman metodi on systemaattinen analyysi. Tutkielma lähestyy paavin ekoteologista ajattelua kolmesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma tarkastelee Franciscuksen ajattelua osana yleistä ekoteologista keskustelua, erityisesti ekoteologian koulukuntien valossa. Toinen näkökulma tarkastelee paavin ekoteologiaa suhteessa katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen perinteeseen. Kolmas näkökulma lähestyy paavin ajattelua ilmastokasvatuksen kautta. Eri näkökulmien avulla pyritään vastaamaan kysymyksiin: ”Mikä ekoteologian koulukunta kuvaa parhaiten paavi Franciscuksen ajattelua?”, ”Mikä on paavin suhde ihmiskeskeisyyteen ja kuinka se näkyy hänen ekoteologiassaan?”, ”Miten paavi Franciscuksen ekoteologia näyttäytyy aiemman katolisen yhteiskuntaopetuksen näkökulmasta ja mitä uutta paavi yhteiskuntaopetuksen traditioon tuo?”, sekä ”Millainen on paavi Franciscuksen käsitys ympäristö- ja ilmastokasvatuksesta?”. Tutkielmassa havaitaan, että parhaiten paavin ajattelua kuvaa revisionistinen koulukunta, vaikka luokittelussa on omat haasteensa. Paavin ajattelu on kuitenkin selvästi ihmiskeskeistä, eikä sitä vähennä se, että paavin mukaan kaikella luodulla on itseisarvonsa. Ihmisen erityisaseman ja muun luomakunnan itseisarvon voi yhdistää esimerkiksi erottamalla moraalinen asema ja status toisistaan, tai näkemällä ihminen mikrokosmoksena, jolloin ihmisen hyvää ei voida erottaa maailman hyvästä. Paavi on myös selvällä jatkumolla aiemman yhteiskuntaopetuksen kanssa, mutta erityisesti ajatus kokonaisvaltaisesta ekologiasta on Franciscuksen uusi painotus. Kokonaisvaltainen ekologia korostaa sosiaalisten ongelmien ja ympäristöongelmien syvää yhteenkuuluvuutta. Siksi nykyinen ympäristökriisi on myös sosiaalinen kriisi. Paavi Franciscus korostaakin köyhien ja maan yhteyttä, sekä näkee maan yhtenä köyhistä. Franciscus näkee ilmastokasvatuksen tärkeyden samalla tavalla kuin kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalli. Kuten polkupyörämalli, myös Franciscus korostaa nykyisen elämäntavan ja maailmankatsomuksen kriittistä reflektiota sekä uudenlaisen elämäntavan välttämättömyyttä. Polkupyörämallissa painotetaan, että luonnontieteellistä tietoa tulee hyödyntää transformatiivisen oppimisen mukaisesti. Franciscus toimii juuri näin luonnontieteen tuloksia käsitellessään. Lisäksi transformatiivisuuden vaatimuksen voi yhdistää paavin ajatukseen ekologisesta kääntymyksestä.