Browsing by Author "Mälkiä, Reijo"

Tiivistelmä Referat Tutkimukseni tarkastelee Jerusalemin tuhoa 586 eKr. ja ennen kaikkea sitä koskevia Jeremian profetioita semioottisena ilmiönä. Tavoitteenani on eksistentiaalisemioottisen analyysin avulla selvittää, löytyykö Jeremian eri tuhoprofetioille metatason mallia, joka olisi pätevä muillekin Jeremian tuhoprofetioille ja antaisi mahdollisesti uutta tietoa. Tutkimusongelmat liittyvät profetioiden ajoitukseen sekä myöhempään toimittamiseen, muutoksiin. Uusimman tutkimuksen mukaan kuningasajankin tekstit olisivat syntyneet vasta persialaisella ja helleenisellä ajalla pontimena uskonnollinen uudistustendenssi. Toisaalta uusimistarve painottui Kuningasten kirjoihin ja vähemmän profeettakirjoihin - monien profetiakirjausten säilyessä varhaisemmilta ajoilta. Läpikäymissäni raamattukommentaareissa on pyritty ottamaan huomioon mahdolliset muun toimittamisen aiheuttamat muutokset jakeissa. Metodina minulla on eksistentiaalisemioottinen teoria. Tarkastelen eksistentiaalisemiotiikan zemic-mallin soveltuvuutta Jeremian tuhoprofetioiden analyysiin. Zemicin avulla luodaan metakieltä, jolla voi käsitellä muutoin vaikeasti hahmoteltavia, olennaisia asioita. Kahdesta satunnaisesti valitusta profetiasta etsin analyysin jälkeen suprazemic- eli metatasoa, joka on yhteinen kaikille vastaaville profetioille. Nämä kaksi profetiaa olen sijoittanut omiin zemic-malleihinsa, jakeet on varsin hyvin saanutkin istutettua moodeihin. Dasein-tasona on jokapäiväinen elämä Jerusalemissa: M1 ihmisen kehollinen elämä; M2 ihmiset yksilöllisinä persoonina; S2 hurskaan lainmukainen elämä käytäntönä; S1 Jahven laki ylimpänä arvona. Vastaava representaatio (eli mitä merkitsee merkkeinä) kummankin moodeille ja siitä suprazemic-tasolle sen ollessa yhteinen kummallekin profetialle. Tutkimusaineistona minulla on masoreettinen teksti, ”heprealainen raamattu”, johon nykyinen kirkkoraamattumme pohjaa sekä tutkimuskirjallisuus, erityisesti Jeremiaa koskevat kommentaarit. Eksistentiaalisemiotiikan anti on siinä, että se tarjoaa aivan uudentyyppisen lukumallin Raamatun teksteille ja tulkinnoille. Eksistentiaalisemiotiikan mallit ovat luonnollisesti hypoteeseja, mutta niiden tarkoitus on toimia universaalina teoriana, joka ylittää historian aikakaudet ja kulttuurien rajat. Sen erityispiirre on, että sen avulla päästään tekstien sisälle, niiden ”mieleen” ja teksteissä toimivien henkilöiden ”sielunmaisemiin” ja maailmankuviin, jotka ohjaavat heidän arvovalintojaan ja tekojaan. Erityisesti eksistentiaalifilosofian yksi keskeinen käsite, transsendenssi, liittää sen teologiaan. Eksistentiaalisemiotiikka on hyvin avoin teologisille tulkinnoille, muun muassa suhtautumisessa arvoihin ja omaan valinnanvapauteen mutta myös vastuuseen valinnoistaan. Tutkimuksestani avautuu monia jatkotutkimusmahdollisuuksia ja pohjimmaltaan vaikka koko Raamatun eksistentiaaliseen tulkintaan, saman koskiessa Raamatun representaatioita esimerkiksi taiteissa. Eksegeettinen tutkimus on viime vuosina mennyt kovasti eteenpäin kielellisten, tekstuaalisten, historiallisten ja arkeologisten tutkimusmenetelmien kehityttyä. Välinevalikoimaan löytyy nyt hyvin käyttökelpoisena lisänä semiotiikan puolelta eksistentiaalisemioottinen teoria.