Browsing by Author "Malinen, Suvi-Tuuli"

Tutkielman aiheena on suomalaiseen kansanuskoon kuulunut lemmenmagia eli lemmennostatus ja -kylmäys. Noin vuosina 1850–1950 kerätty arkistoaineisto näyttää, miten suomalaiset yrittivät ja onnistuivat saamaan toisen rakastumaan itseensä taikakeinoin ja toisaalta miten rakkaudentunteet voitiin edelleen taikojen avulla tuhota. Lemmennostossa tarkoituksena oli saada vastahakoisen henkilön tunteet roihahtamaan, kun taas lemmenkylmäystä oli kahdenlaista: joko pyrittiin pilaamaan luonnollisesti toisiinsa rakastuneiden välit tai pääsemään eroon taioin herätetyistä tunteista. Taustalla vaikuttanevat sosiaaliset ja taloudelliset pyrkimykset. Avioliiton kautta koetettiin saavuttaa parempaa statusta tai elintasoa. Tahallaan aiheutetun kylmäyksen takana oli todennäköisesti onnen vakioisuuden periaate, jonka mukaan naapurin onni oli itseltä pois, jolloin naapurilta piti ottaa jotakin pois saadakseen itse enemmän. Lemmenmagiassa esiintyvät aspektit nojautuvat yleismaallisiin magian säännönmukaisuuksiin, mutta aineisto sisältää myös hyvin suomalaisia piirteitä, kuten väen ja tietäjät. Magian säännönmukaisuuksilla tarkoitetaan maagista edustusta, joka esiintyy joko pars pro toto- tai kosketusperiaatteena, samankaltaisuus- eli jäljittelymagiaa sekä onnen vakioisuuden periaatetta. Näihin periaatteisiin lisättiin usein jonkin väen eli tuonpuoleisen käyttövoiman edustus. Itse taika pyrittiin saattamaan perille erilaisten maagisten kanavien kautta. Suurimmassa osassa aineistosta taika suoritettiin syöttämällä kohteelle jotakin väekästä. Muita vaihtoehtoja olivat loitsiminen, läpi katsominen ja rajan ylittäminen. Tutkielman teoreettinen pohja syntyy näiden käsitteiden kautta. 336 tekstiä sisältävä aineisto jaettiin viiteen pääryhmään: syöttämiseen, instrumentaalisiin taikoihin, eläimiin kohdistuviin taikoihin, mielikuvia hyödyntäviin taikoihin ja kalman väkeä käyttäviin taikoihin. Näiden lisäksi kylmäystaikojen osalta luotiin vielä kaksi ryhmää: loitsut ja suututtaminen tai satuttaminen. Ryhmät muodostuivat analyysia varten luodun metodisen mallin kautta. Metodisen mallin pohja puolestaan on teoreettisissa käsitteissä. Aineisto analysoitiin magian säännönmukaisuuksista, väestä ja maagisista kanavista koostuvan kaavion avulla. Yhtäällä olivat maaginen edustus, samankaltaisuusmagia ja väki, toisaalla syöttäminen, loitsiminen, läpi katsominen ja rajan ylittäminen. Tutkielman hypoteesina oli, että lemmennosto ja -kylmäys noudattavat samoja rakenteita. Tarkoituksena oli selvittää, miten lempeä nostatettiin ja kylmättiin ja erosivatko keinot toisistaan. Analyysin lopputulos osoitti hypoteesiin pitkälti paikkansa pitäväksi. Käytetyt keinot olivat hyvin samankaltaisia, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Suurimpia eroja oli käytetyn väen lähteissä. Nostatuksessa käytettiin yleisimmin naisen väkeä, kylmäyksessä kalman väkeä. Maagisen ajattelun kannalta tulos on täysin järkeenkäypä, sillä naisen väki kuukautisverineen oli kuuma, kuollut kirkonväki puolestaan kylmä. Selkeää toimivaa kaavaa ei ole löydettävissä kuin syöttämistaikojen kohdalla. Yli puolet kaikista aineiston taioista tapahtui jotakin väkeä syöttäen. Muutoin taiat varioivat runsaasti eri ryhmien sisällä. Useimmin toistuva piirre sekä nostatuksen että kylmäyksen yhteydessä oli väki, joka mainittiin 216 taiassa. Luku on melko suuri ottaen huomioon aineiston niukkasanaisuuden, joka hankaloitti tekstien analysoimista. Maagisen edustuksen, samankaltaisuusmagian ja syöttämisen kohdalla nostatus- ja kylmäystaiat keräsivät erisuuruisia tuloksia, mutta tulokset ovat ainakin osittain selitettävissä aikalaisten ja nykyihmisten ajattelun eroilla. Tutkielman selvin tulos on se, että taikakeinoja oli runsaasti ja ne vaihtelivat suuresti pienilläkin alueilla.