Browsing by Author "Nahkola, Anneli"

Tutkielmassa tarkastellaan Jehovan todistaja -yhteisön vaikutusta entisten jäsenten kokemaan sosiaaliseen todellisuuteen. Työn tarkoituksena on pohtia sitä, millä tavalla yksilön omistautuminen uskonnolle vaikuttaa hänen vuorovaikutussuhteisiinsa ja minkälainen merkitys yhteisön ulkopuolisilla suhteilla on todellisuuden kokemiseen uskonnossa ollessa. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, millä tavalla yksilön uskonnollinen tausta ilmentää hänen nykyistä suhtautumistaan uskontoon. Aineistona työssä on yhdeksän entisen Jehovan todistajan haastattelut. Tutkielman aihetta on lähestytty yksilön ja uskonnon sosiaalista luonnetta ilmentävien teoreettisten näkökulmien kautta. Todellisuuden rakentuminen sosiaalisella tasolla perustuu työssäni siihen, että yksilö on jo geeniperimänsä myötä taipuvainen yhteisöllisyyteen, mikä mahdollistaa sen, että hänestä voi sosialisaation kautta tulla yhteiskunnan jäsen. Työssä uskonnon sosiaaliseen luonteeseen liittyy puolestaan ajatus yhteisesti jaetuista representaatioista ja rituaaleista, jotka toimiakseen edellyttävät yksilöltä solidaarisuutta muita ihmisiä kohtaan. Kalliiden signaalien teorian mukaisesti tarkastelen aihetta myös siitä käsin, että yksilön uhrautuminen ja sitoutuminen uskontoon kuvastavat hänen todellista sitoutumistaan uskonnollisen yhteisön elämään. Analyysini on teoriaohjautuvasta näkökulmasta toteutettu sisällönanalyysi. Siinä on huomioitu yksilöiden ainutlaatuiset kokemukset tarkastelemalla niitä ensin omassa kontekstissaan ja sen jälkeen sidottu tutkimus edellä mainittuihin teoreettisiin kehyksiin. Pyrkimyksenä on ollut luoda keskusteleva näkökulma aineiston ja teorian välille. Tutkimuksen perusteella on havaittavissa, että uskonto vaikuttaa merkittävällä tavalla yksilön elämään myös sen jälkeen, kun se ei enää ole yksilön elämässä mukana konkreettisesti. Omistautuminen uskonnolle ja sisäsyntyinen motivaatio olla yhteisön jäsen vaikuttavat kielteisellä tavalla siinä tapauksessa, kun yksilö on torjunut uskonnon ulkopuolisen elämän kokonaisuudessaan. Silloin, kun uskonnollinen aktiivisuus on pitänyt sisällään myös jonkinlaisen yhteyden ulkopuoliseen maailmaan, näyttäytyy elämä yhteisöstä poislähdön jälkeen myönteisemmässä valossa ja esimerkiksi vuorovaikutussuhteiden solmiminen ei tuota suuria vaikeuksia. Uskontoon suhtautuminen näyttää tutkimuksen perusteella olevan seurausta hyvin samankaltaisista asioista kuin, mistä sosiaalisen todellisuuden kokemisessa on kyse. Aktiivinen uskonnollinen elämä ja myönteiset kokemukset heijastavat uskontomyönteisyyttä yhteisössä ollessa, mutta mahdollinen koettu pettymys vaikuttaa siihen, että uskonto koetaan myöhemmin kielteisenä. Pääosin kielteinen asennoituminen uskonyhteisössä toimimista kohtaan korreloi jonkin asteisen uskontokielteisyyden kanssa myös poislähdön jälkeen. Loppujen lopuksi merkityksellisimmäksi asiaksi yksilön uskontokokemuksissa Jehovan todistaja -elämän jälkeen osoittautuu selkeästi kuitenkin se, että yksilöllä on vapaus valita ja tehdä juuri niin kuin itse tahtoo.