Browsing by Author "Nenonen, Elina"

Käsittelen tutkielmassani, miten nuoret haastateltavat asennoituvat uskontojen ja katsomusten moninaisuuteen, kohtaamiseen ja dialogiin. Määrittelen katsomuksen joksikin merkittäväksi asiaksi, joka ohjaa ihmisen elämää. Kerroin, että se voi olla uskonto tai uskonnottomuus, tai mahdollisesti myös jotain muuta. Toisaalta käytännössä uskonto-käsitteen vakiintuneisuuden takia se on myös ohjannut haastateltavien ajattelua. Haastattelupuheessa käsitellään tilanteita, joissa uskontoja tai katsomuksia on läsnä useita. Tällaisia ovat esimerkiksi se, kun toisen ihmisen katsomus tulee esiin välillisesti luetun tai kuullun tiedon kautta, tai katsomukset vaikuttavat keskustelussa muiden kanssa. Uskonnonopetus on tutkielmani taustaympäristö, ja sijoitin haastatteluväittämät sinne. Uskonnon tunnilla katsomusten moninaisuus on usein luontevasti läsnä, toisin kuin vapaa-ajalla välttämättä ei. Lähtökohtani on laadullinen asennetutkimus, ja olin kiinnostunut nuorten asenteista kyseisiä ilmiöitä kohtaan.12 haastateltavani olivat 15-22 –vuotiaita, ja he olivat olleet elämänsä varrella uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksessa. Pyrin muodostamaan kantaa ottamiseen kannustavia asenneväittämiä. Sovelsin diskurssianalyysia etsiäkseni haastatteluista tulkintarepertuaareja, jotka heijastavat kulttuurissa jaettuja puheen resursseja. Keskeisimmät tulokset olivat suvaitsevaisuus- ja kriittisyys -repertuaarit. Uskonnon opetusryhmien yhdistäminen, omien mielipiteiden esittäminen uskonnon tunnilla, tiedonjako ja keskustelu ymmärrettiin kaikki suvaitsevaisuuden kautta. Kerrottiin, että uskonnot aiheuttavat maailmassa sotia ja erilaisissa tilanteissa vastakkainasettelua, jota pitäisi vähentää. Monipuolinen tieto eri uskonnoista ja kulttuureista ja tietoisuuden lisääminen ihmisten erilaisuudesta korostui. Katsomuksia koskevalla tiedolla ajateltiin voivan vähentää pelkoja, ennakkoluuloja ja syrjintää. Uskontoihin suhtauduttiin enimmäkseen kunnioittavasti, toisaalta kriittinen ja vertaileva asenne tuli myös esiin. Katsomuksiin ja uskontoihin liittyvät näkemykset näyttäytyvät paljolti suhteellisina, jolloin yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa. Niin monipuolinen tiedonjako katsomuksiin kuin yhteinen keskustelu niihin liittyen nähtiin myös ajattelun laajentamisen ja haastamisen kautta. Näkökulmien monipuolisuudesta nähtiin tärkeäksi tulla tietoiseksi. Ääripäässä olevien oppilaiden näkemysten toivottiin monipuolistuvan. Uskonto- ja katsomusdialogi koettiin mahdollisuutena lisätä yhteisymmärrystä ja suvaitsevaisuutta tai keinona kehittää ajattelua. Toisaalta se nähtiin hankalana ja väittelyä synnyttävänä asiana.