Browsing by Author "Nieminen, Aleksi"

Tutkimus käsittelee arkkipiispa Thomas Becketin (k. 1170) kuolemanjälkeistä pyhimyskulttia vuosien 1170 ja c.1540 aikana Englannissa. Tutkimus tarkastelee kulttia pääsääntöisesti hallitsijoiden kautta kansallispyhimyksen käsitteiden näkökulmasta. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää niitä syitä miksi suuresta suosiostaan huolimatta Thomas Becketistä ei tullut Englannin kansallispyhimystä. Tutkimuksen lähtöoletuksena on, että Becketin poliittinen elämä ja kuninkaan vastainen toiminta olivat suurimpina haitallisina vaikuttimina kansallispyhimyksen asemaan. Tutkimus pyrkii myös tarkentamaan Becketin pyhimyskultin kuninkaiden vastaista imagoa. Tutkimuskysymystä lähestytään kaksiosaisella metodilla, joka pyrkii ensin selvittämään Thomas Becketin suosiota kuninkaiden keskuudessa ja sen jälkeen kultin suosiota tarkastellaan yleisemmällä tasolla. Näin pyritään selvittämään millä perustein voitaisiin väittää Thomas Becketin olleen kansallispyhimyksen asemassa keskiajalla. Becketin kuninkaallista suosiota pyritään selvittämään kuninkaiden matkareittien, testamenttien, hagiografian, ihmekertomusten, liturgian ja aikakirjojen avulla. Tutkimusaineistosta paljastuu hyvin elinvoimainen kuninkaallinen kultti, joka jatkui käytännössä aina Henrik VIII ja reformaatioon saakka. Yleisemmällä tasolla kultin suosiota tarkastellaan pyhimyksen nimeen vihittyjen kirkkojen kautta. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa Thomas Becketiä luonnehditaan yleisesti Englannin suosituimmaksi pyhimykseksi, niin silti vihittyjen kirkkojen määrissä hän ei vedä vertoja Raamatusta tutuille pyhimyksille. Lisäksi tutkimuksesta paljastuu, että Thomas Becket oli kirkkotilastojen valossa huomattavasti suositumpi naapurimaassa Skotlannissa. Kirkkojen lisäksi tarkastellaan tehtyjä oblaatioita Canterburyn katedraalissa sijaitsevalle Thomas Becketin haudalle. Tutkimustulokset osoittavat, että pyhimyskultti oli elinvoimaisimmillaan 1200-luvun alussa ja vaikka kultin suosio vaihteli voimakkaastikin vuosisatojen aikana, niin 1500-luvun puolella kultin suosio näyttää kääntyneen laskuun. Siitä huolimatta pyhimys säilyi voimakkaana symbolina kirkon ja ihmisten oikeuksien puolustajana aina loppuun sakka, kunnes Henry VIII määräsi Becketin pyhäinjäännökset tuhottavaksi 1538. Kultin suosiossa on ollut kyse sen paradoksaalisuudessa, koska pyhimystä pyydettiin samanaikaisesti sekä horjuttamaan että tukemaan hallitsijan valtaa. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt hyvin paljon joko kultin alku- tai loppuvuosiin ja vaikka tämä temaattinen tutkimus pyrkii tekemään läpileikkauksen Becketin kultista, niin kultin tarkemmat vaiheet 1300– ja 1400–luvuilla ovat vielä melko pitkälti hämärän peitossa.