Browsing by Author "Niva, Ville"

Pro gradu -tutkielmassani tutkin julkista keskustelua vanhoillislestadiolaisuuden hyväksikäyttötapauksista 2010 2014. Sanomalehtilähteinäni käytän Helsingin Sanomia, Kotimaata, Kalevaa ja Päivämiestä. Näiden lisäksi lähteinäni on yksittäisiä artikkeleja esimerkiksi Rauhan Tervehdyksestä. Tärkeän lähdeaineiston itselleni muodostavat internetistä Ylen elävästä arkistosta löytyvät uutiset ja A-studio -ajankohtaisohjelma. Lisäksi käytän lähteinäni esimerkiksi Kotimaa24-verkkopalvelusta löytyviä uutisia, joita ei löydy Kotimaa-lehdestä. Lisäksi lähdeaineiston itselleni muodostavat monet liikkeen kannanotot ja kirjeet, joita ei alun perin ollut tarkoitettu kuin rajatun yleisön käyttöön. Monet internet-sivustot ovat paljastaneet tällaisia kirjeitä ja kannanottoja julkisuuteen. Tutkielmassani analysoin liikkeen hyväksikäytöistä käytyjä julkisia puheenvuoroja ja arvioin, miten ne suhtautuivat hyväksikäyttötapauksiin ja esimerkiksi liikkeen oppiin ja rakenteisiin. Tutkielmassani pyrin myös hahmottamaan, onko vanhoillislestadiolaisuuden suhteessa paljastuneisiin hyväksikäyttöihin tapahtunut muutosta alkutilanteesta, jolloin hyväksikäytöt liikkeessä tulivat julkisuuteen. Lisäksi tutkielmassani selvitän, millä tavalla julkiset puheenvuorot viittasivat toisiinsa ja oliko niiden välillä havaittavissa jonkinlaista jännittyneisyyttä tai vastakkainasettelua. Vanhoillislestadiolaisuuden hyväksikäyttötapaukset tulivat julkisuuteen osana Suomen evankelis- luterilaisessa kirkossa paljastuneita tapauksia. Alussa hyväksikäytöt eivät profiloituneet vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen julkisessa keskustelussa. Turun Sanomat liitti liikkeeseen kuitenkin arviolta 20 30 hyväksikäytön uhriksi joutunutta. Pian hyväksikäyttötapauksiin liitettiin julkisuudessa erityispiirteinä tapausten salailu ja sen liittyminen liikkeen oppiin anteeksiantamuksesta ja maallikkoripistä. Hyväksikäytetyn Minnan kokemukset vahvistivat julkisuuteen liikkeen rippiopin negatiivista merkitystä hyväksikäytetyn kohtelun ja oikeusturvan kannalta. Liikkeen johto kielsi keskustelun alettua salailun olemassaolon ja sen yhteyden liikkeen oppiin. Se myös ulkoisti vahvasti hyväksikäytön syyt jonnekin liikkeen ulkopuolelle. Myöhemmin johto myönsi salailua tapahtuneen, mutta näki sen johtuneen liikkeen virallisen opin väärinymmärryksestä. Myöhemmin sisäisessä selvityksessä johto myönsi tehneensä monia virheitä tapausten hoidossa, mutta sai silti jatkaa tehtävissään. Johdon vastuu tekemistään virheistä nousi julkiseen keskusteluun erityisellä tavalla, kun yksityishenkilö ilmoitti tehneensä johtohenkilöistä ja heidän toimistaan rikosilmoituksen ja syytti heitä salailuun yllyttämisestä. Liikkeen johdolle julkinen anteeksipyyntö ei näyttäytynyt mahdollisena hyväksikäytöistä, koska he eivät voineet pyytää anteeksi hyväksikäyttöihin syyttömien jäsentensä puolesta. Tiedotustilaisuudessa lastensuojelusta johto myönsi, että sen oli tarkasteltava liikkeen rakenteita ja käytäntöjä kriittisesti. Tästä huolimatta se ei kuitenkaan ollut löytänyt rakenteistaan salailua edistäneitä tekijöitä. Loppuvuodesta 2013 liikkeen tärkein johto ilmoitti jättävänsä tehtävänsä muun muassa uupumukseen ja eläkkeelle siirtymiseen vedoten. Alkuvuodesta 2014 julkisuus liitti liikkeen johdon tehtävien jättämisen syiksi hyväksikäyttöjen salailun. Voittoseen kohdistettiin vanha syytös niin sanotussa isoisän tapauksessa, mutta Hännisen tapauksessa lehdistön syytökset jäivät kuitenkin hieman epäselviksi.