Browsing by Author "Nurkkala, Aaro"

Kielto ”älkää tuomitko” Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnassa on epäselvä. Lukijalle ei ole itsestään selvää, mitä tuomitseminen tarkoittaa, keitä kielto koskee ja ketkä ovat sen kohde. Augustinus ja Luther selittävät kieltoa kommentaareissaan, mutta heidän lähestymistapansa on teologinen. Moderneissa kommentaareissa kieltoa lähestytään myös tieteellisestä näkökulmasta, mutta tulkinnat vaihtelevat paljon. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mitä kielto ”älkää tuomitko” tarkoittaa. Asetan lähtökohdaksi kaksilähdeteorian. Tutkin kieltoa kreikankielisen alkutekstin (NA28) avulla. Käytössäni on sanakirjoja, kommentaareja ja muuta kirjallisuutta, sekä erilaisia verkkopohjaisia ohjelmia. Tutkielmani alussa tarkastelen Matteuksen evankeliumia, Vuorisaarnaa ja kiellon tekstiyhteyttä (7:1–6). Tuomitsemista tarkoittavan κρίνω-verbin merkitystä tutkin sanakirjojen ja Uuden testamentin avulla. Mahdollisen jumalallisen passiivin ja tulevaisuuteen viittaavien tekijöiden jakeissa 1–2 takia tutkin Matteuksen evankeliumin kuvauksia viimeisestä tuomiosta. Viimeisessä tuomiokuvauksessa (Matt. 25:31–46) kertomuksen kuninkaan toiminta vasemmalla puolella olevia kohtaan ilmentää κρίνω verbin mukaista kritisoimista. Jakeessa 1 oleva varoitus ”ettei teitä tuomittaisi” tulee ymmärrettäväksi, koska oikealla puolella olevia ei kritisoida. Tutkin myös ihmistä jakeiden 1–2 passiivisena tekijänä. Syvennän ymmärrystäni kiellosta tutkimalla jakeita 1–2 myös kommentaarien avulla sekä jakeita 3–5 ja 6. Jakeissa 3–5 esiintyvä substantiivi ἀδελφός voi tarkoittaa biologista veljeä, läheistä ystävää tai uskonystävää. Jakeissa 3–5 mielekkäin tulkinta on mielestäni uskonveli. Jakeessa 6 esiintyvät koirat ja siat tulkitsen Matteuksen evankeliumin kuvaamiksi pahoiksi ihmisiksi. Esitän näkemykseni kiellon merkityksestä tekstiyhteyttä kasvattaen ja merkitystä tarkentaen, koska jakeilla 1, 2, 3–5 ja 6 voi olla erillinen historia. Jakeessa 1 kielto voidaan käsittää yleisluontoiseksi kielloksi olla moittimatta ja paheksumatta toisia. Jae 2 tarkentaa κρίνω-verbin luonnetta kritisoimiseksi edellä kuvatulla tavalla. Jakeissa 3–5 sen merkitys tarkentuu siten, että syvimmiltään kyse voi olla toisen syyllisyyden arvioimisesta. Jakeesta 6 voidaan päätellä, että jonkinlainen ennalta tuomitseminen on sallittua. Siksi jakeen 6 valossa kielto ei voi kieltää kaikenlaista tuomitsemista. Tällöin konteksti on mielekkäintä käsittää uskonnolliseksi, koska erottelu hyviin ja pahoihin on Matteuksen evankeliumissa tyypillistä. Jakeiden 1–6 valossa kielto siten voidaan käsittää seurakunnan sisäiseksi olla arvioimatta toisia uskonveljiä kielteisesti. Tämä tulkinta edellyttää corpus mixtum -käsitteen hyväksymistä, jonka mukaan seurakunta koostuu hyvistä ja pahoista. Tutkielmani lopussa teen lyhyen katsauksen Q-lähteen ja Luukkaan evankeliumin tuomitsemisopetukseen, joiden valossa tuomitseminen on vastakohtaista armahtamiselle ja anteeksiantamiselle.