Browsing by Author "Nurminen, Elina"

Tutkimuksessa tarkasteltiin kristillisiä affekteihin liittyviä normeja ja niiden vaikutusta psykoterapia-asiakkaiden affektisäätelyyn. Ensimmäiseksi pohdittiin sitä, miten psykoanalyyttistä mentalisaatioteoriaa voitaisiin soveltaa kristinuskon tarkasteluun. Mentalisaatiolla viitataan yksilön kykyyn nähdä mielessään omia ja toisten mentaalisia tiloja. Toiseksi tutkimuksessa määriteltiin kristillisiä affekteihin liittyviä normeja Uuden Testamentin tekstin avulla. Kolmanneksi yhdeltä kognitiiviselta psykoterapeutilta, yhdeltä psykoanalyytikolta ja yhdeltä kirkon perheneuvojalta kysyttiin heidän kokemuksiaan affektinormien esiintyvyydestä psykoterapiakontektissa. Lisäksi terapeuteilta tiedusteltiin normien vaikutusta asiakkaiden mentalisoituun affektiivisuuteen eli affektien tunnistamiseen, muokkaamiseen ja ilmaisemiseen. Kristinuskon mentalisaatioteoreettisessa tarkastelussa käytettiin apuna muun muassa kiintymyssuhteisiin liittyvää kirjallisuutta ja neurotieteellisiä tutkimustuloksia. Uuden Testamentin sisältöä erittelemällä muodostettiin inhimillisiin affekteihin liittyvien tekstikohtien pohjalta affektiteemoja, jotka jaettiin kolmeen kategoriaan: tekoihin verrattuihin affekteihin, kieltoihin kokea jokin affekti sekä kehotuksiin kokea jokin affekti. Tutkimuksen toinen analyysi toteutettiin kartoittamalla kyselylomakkeen avulla psykoterapeuttien kokemuksia normien esiintymistä psykoterapiassa, sekä erittelemällä ja kuvaamalla saatuja vastauksia. Tutkimus on laadullinen kartoitus aihepiiristä, eikä sen perusteella voida tehdä tilastollisia yleistyksiä. Tutkimuksen teoreettisena tuloksena kuvattiin mentalisaatioteorian soveltamista kristinuskon tarkasteluun kolmesta eri näkökulmasta: usko mentaalisia tiloja kokevaan Jumalaan edellyttää yksilön kykyä mentalisaatioon, mentalisaatiokyvyn taustalla oleva kiintymystyyli määrittää ihmissuhteiden tavoin myös jumalasuhdetta, ja myös kristillisillä yhteisöillä on merkitys affekteihin liittyvien standardien välittämisessä. Uuden Testamentin tekstissä kahta affektia verrattiin tekoon: viha rinnastettiin murhaan ja seksuaalinen himo aviorikokseen. Lisäksi tekstin perusteella muodostettiin 22 erilaista affekteihin liittyvää kieltoteemaa kuten kielto pelätä ja 25 kehotusteemaa kuten kehotus rakastaa lähimmäistä. Kaikki psykoterapeutit olivat kohdanneet asiakkaita, jotka olivat verranneet vihaa ja seksuaalista himoa tekoon. 47:stä affektikiellosta ja -kehotuksesta vain yksi ei ollut esiintynyt psykoterapeuttien asiakassuhteissa. Jokainen tutkittavista oli kohdannut suhteellisen usein kiellot kokea vihaa, seksuaalista himoa ja ylpeyttä, sekä kehotukset kunnioittaa omia vanhempia ja puolisoa. Kuvauksissa kristillisiksi ymmärrettyjen normien vaikutuksesta asiakkaiden mentalisoituun affektiivisuuteen korostuivat lähes yksinomaan vaikeudet tunnistaa, muokata ja ilmaista vihan ja seksuaalisen himon affekteja. Affektien tukahduttaminen saattoi ilmetä esimerkiksi sekundaarisina affekteina tai somaattisena oireiluna.