Browsing by Author "Nykänen, Saara"

Tutkimus käsittelee seurakuntayhtymän päätöksentekoa. Päätöksentekoon liittyviä prosesseja ja perusteluita tarkastellaan sen kautta miten Vantaan seurakuntayhtymässä myönnettiin vaalikauden aikana taloudellista tukea eri järjestöille. Tutkimuksen kohteena ovat seurakuntayhtymän luottamustoimijat ja luottamuselinten toiminta. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy vallan käsite. Valta voi olla virallista tai epävirallista vaikutusvaltaa. Tarkastelen luottamustoimijoiden tapaa perustella päätöksiä sekularisaatioteorian ja John Rawlsin jaetun näkökulman teorian avulla. Ensimmäinen tarjoaa kontekstin yhteiskunnallisen keskustelun paineessa tapahtuvalle seurakunnan päätöksenteolle. Teorioista toinen puolestaan auttaa luokittelemaan esiintyviä perusteluita päätöksenteon kannalta keskeisiin ja vähemmän keskeisiin. Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Kirjallisen aineiston lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu seurakuntayhtymän luottamushenkilöiden haastatteluita, sekä taustoittava asiantuntijahaastattelu. Yksittäisen luottamushenkilön vallan määrä riippuu hänen asemastaan seurakunnan hallinnossa ja virallisen vallan ulkopuolisesta vaikutusvallasta. Vantaan seurakuntayhtymässä vaalilistoista kootut valtuustoryhmät olivat merkittävä osa luottamuselinten toimintaa. Ryhmille hahmottui kolme roolia, jotka olivat 1)Päätöksenteon tukeminen 2)Kannanmuodostuksen ohjaaminen ja 3) Päätöksenteon jakaminen viralliseen ja epäviralliseen tasoon. Vantaan seurakuntayhtymässä jaettiin tukia järjestöille matemaattisen kaavan avulla. Vaalikauden aikana tukien jakoperusteita muutettiin niin, että esimerkiksi osalta lähetysjärjestöistä leikattiin osa tuista. Luottamustoimijat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä siihen miten seurakunnan työntekijät valmistelivat päätöksiä. Kirkkoherrojen rooli seurakuntayhtymän hallinnossa osoittautui jännitteiseksi, osa luottamushenkilöistä olisi halunnut antaa kirkkoherroille enemmän muodollista valtaa, osa taas piti kirkkoherrojen vaikutusvaltaa sellaisenaan liian suurena. Tukien jakoperusteista on hahmotettavissa neljän ulottuvuuden kenttä. Ulottuvuudet ovat hengellinen – sekulaari, sekä joustamaton – joustava. Joustamattomat perustelut ovat sellaisia, joista ei olla valmiita luopumaan tai jotka hyväksytään päätöksenteon keskeisiksi perusteluiksi. Joustavat perustelut ovat sellaisia, joita voi käyttää keskustelussa yleisellä tasolla, mutta jotka eivät esimerkiksi kuulu luottamustoimijoiden jaettuun näkökulmaan aiheesta. Tukien jakoprosessissa tapahtui vaalikauden aikana muutos. Tuista tuli osa poliittista vallankäyttöä, muutokselle on löydettävissä sekä rakenteellisia että sisällöllisiä syitä