Browsing by Author "Ojalammi, Jonna"

Tutkimus selvittää teologi-eetikko Martti Lindqvistin (1945-2004) käyttämiä uskonnollisia ja ei-uskonnollisia coping- eli selviytymiskeinoja hänen 42-vuotiaan vaimonsa odottamatonta kuolemaa seuranneessa surukokemuksessa. Tutkimusnäkökulmassa huomioitiin myös ne tekijät, jotka vaikuttivat coping-keinojen käyttämiseen, copingin merkitys suhteessa surukokemukseen ja surutyön eteneminen. Lähdeaineistona käytettiin Lindqvistin teoksia Kuolemaa väkevämpi (1994) ja Näkymättömän paino (1997). Ensin mainittu sisältää surupäiväkirjan, jossa Lindqvist 40 päivän ajan intensiivisesti kirjoittaa kirjeitä edesmenneelle vaimolleen. Jälkimmäinen teos on surua käsittelevä kirja, jossa on katkelmia noin kahden vuoden ajan jatkuneesta surupäiväkirjasta. Tutkimuksen lähdeaineistoksi valittiin tästä teoksesta vain nämä katkelmat. Tutkimusote oli narratiivinen ja analyysi tehtiin narratiivisella holistisella sisällönanalyysillä. Poikkeuksellisena ratkaisuna oli yhdistää narratiivisuus, joka on yleensä aineistolähtöistä tai teoriasidonnaista, vahvasti teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimus oli teorialähtöistä.Teoreettisena viitekehyksenä toimi erityisesti Kenneth I. Pargamentin teoria (uskonnollisesta) copingista. Pargamentin määritelmään copingista sisältyy ajatus ihmisestä, joka kriisitilanteessa etsii merkitystä. Ihminen voi säilyttää tai muuttaa merkityksiä ja niihin johtavia polkuja. Pyhittämisen käsite, josta Pargament on kirjoittanut myös yhdessä Annette Mahoneyn kanssa, nousi keskiöön uskonnollisen copingin määrittelyssä. Lisäksi analyysissä hyödynnettiin jatkuvan kiintymyssiteen teoriaa. Surupäiväkirjan kokonaistarinan kannalta merkittävinä tutkimuksessa nostettiin esiin yksitoista coping-keinoa. Kirjeiden kirjoittaminen, materiaalisen ympäristön pyhittäminen, mystinen kokemus, unien tulkitseminen ja rituaalit asettuivat pääotsikon ”Yhteyden etsiminen edesmenneeseen” alle. Menneisyyden uudelleentulkinta, lapset ja kollektiivisen unelman puolesta työskenteleminen sijoittuivat mielekkyyden kokemusta painottavan otsikon alle. Surutyötä, pyrkimystä teoretisoinnista luopumiseen ja suhdetta Jumalaan kuvaa luopumisen ja hallinnan ristiriita. Ainoastaan lapset ja kollektiivisen unelman puolesta työskenteleminen tulkittiin ei-uskonnolliseksi copingiksi, sillä niissä ei selvästi näkynyt pyhittämisen ulottuvuutta. Suruprosessi kokonaisuutena oli hyvin uskonnollinen. Tutkimuksen tärkeänä tuloksena coping-keinojen luonteeseen liittyen nousi ”tarinalliseksi risteykseksi” nimetty ilmiö. Se kuvaa kriisissä tapahtuvaa tilannetta, jossa mennyt on integroitava uuteen tarinaan, joka kuitenkin on kesken. Tietyissä rajoissa tarinan luojalla on monia mahdollisia polkuja. Orientoituminen näihin polkuihin saattaa olla sisäisesti ristiriitainen kokemus. Surussa ilmiötä kuvaa muun muassa kiintymyssiteen katkaisemisen ja säilyttämisen välinen ristiriita. Tutkimuksen tulokset tukevat Pargamentin teoriaa siltä osin, että kriisissä ihmisellä on tarve säilyttää merkityksiä. Yhteyden kokemus edesmenneeseen oli yksi esimerkki tästä. Copingin rinnalla oli kuitenkin nähtävissä defensseistä introjektio, joka hävisi päiväkirjasta surutyön edetessä. Selvästi kävi ilmi, että Pargamentin teoria merkityksen/polun säilyttämisestä/muuttamisesta rakenteeltaan kuvaa ihmisen ratkaisuja kriisissä, mutta se ei tee oikeutta inhimillisen kokemuksen moniulotteisuudelle, keskeneräisyydelle ja prosessimaisuudelle Lindqvistin surukokemus oli erityinen varsinkin suhteessa hänen ammatilliseen osaamiseensa terapeuttina, teologina, psyko- ja sosiodraaamaohjaajana sekä kirjailijana. Sekä nämä, että Lindqvistin puolison kuoleman äkillisyys ja elämänvaiheeseen nähden ei-normatiivisuus johtivat moninaisiin coping-keinoihin ja voimakkaaseen tarinalliseen luomiseen. Elämänhallinnan kokemusta ei silti syntynyt. Ammatillisuus näyttäytyi myös coping-taakkana. Tärkeänä tutkimustuloksena todettiin, että surukokemuksessa raja uskonnollisen ja ei-uskonnollisen välillä saattaa kadota. Teorian tasolla on mahdollista erotella nämä kaksi toisistaan, mutta inhimillisen kokemuksen tasolla rajat saattavat hämärtyä. Lindqvistin surussa monet rajat hävisivät; muun muassa pyhä ja profaani, elämä ja kuolema, sekä uni ja todellisuus. Lindqvist koki menettäneensä puolisonsa kuollessa osan itsestään ja kulkevansa sekä elävien että kuolleiden todellisuudessa.