Browsing by Author "Peranto, Jukka"

Tässä tutkielmassani analysoin Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (International Lutheran Council, ILC) ymmärrystä kirkollisesta yhteydestä. ILC on vuodesta 1993 toiminut teologisesti konservatiivien luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestönä. 30 vuoden aikana ILC on kokenut merkittävää kasvua, mikä on synnyttänyt epäselvyyttä ILC luonteesta niin Luterilaisen maailmanliiton kuin laajemminkin yksittäisten luterilaisten kirkkojen keskuudessa. Toisin kuin Luterilainen maailmanliitto, ILC ei muodosta jäsentensä kesken kirkkoyhteisöä, jossa on jäsenten kesken jaettu alttari- ja saarnatuoliyhteys. Tutkin aihetta kirkollisen yhteyden sekä unionismin käsitteiden avulla. Aloitan selvittämällä, millä tavalla Augsburgin tunnustuksen 7. artiklan sisältöä on luterilaisten kesken tulkittu kirkollisen yhteyden edellytysten kysymyksissä. Tämän pohjalta esittelen neljä mallia artiklan tulkinnasta kirkollisen yhteyden kriteereistä. Tulkintamallien esittelyn jälkeen selvitän, millä tavalla 1800-luvulla tunnustuksellisen heräämisen läpikäyneet luterilaiset ymmärsivät kirkollisen yhteyden ja miten he ymmärsivät unionismin eli kirkollisen yhteyden solmimisen tilanteessa, jossa kirkkojen kesken ei ole opillista yksimielisyyttä. Viimeisessä pääluvussa tarkastelen aiempien lukujen havaintojen pohjalta, millä tavalla ILC:n säännöissä ymmärretään paitsi kirkollinen yhteys myös unionismi. Tutkimuksen perusteella väitän, että ILC:n sääntöihin sisältyy amerikkalaisten tunnustuksellisten luterilaisten mukaisesti ymmärretty käsitys kirkollisesta yhteydestä ja unionismista. Toisin kuin Euroopassa, jossa unionismiksi katsottiin kirkollinen yhteys toiseen tunnustuskuntaan kuuluvan kirkon kanssa, Amerikassa unionismi kattoi yhteyden myös saman tunnustuskunnan sisällä eri tavoin opettavien ja tunnustavien kanssa. Näin kirkollisen yhteyden kriteeriksi ei riittänyt enää yhteinen tunnustus, vaan myös yhteinen ja yksimielinen tulkinta tunnustuksen sisällöstä. ILC:n säännöistä on löydettävissä samansuuntainen painotus, minkä vuoksi se ei voi – toisin kuin LML – muodostaa kommuuniota jäsentensä kesken.