Browsing by Author "Piirala, Heljä"

Tutkielmassa käsitellään turkkilaiseen nationalismiin liittyviä kysymyksiä historian saatossa ja tämän päivän Turkissa. Tutkimusaineisto jakautuu kahteen osaan: Turkin historiaa ja turkkilaista yhteiskuntaa käsittelevään kirjallisuuteen ja Recep Tayyip Erdoğanin vuosina 2016-2017 pitämiin puheisiin ja esittämiin julkilausumiin. Tarkastelun kohteena ovat historian vaiheet, joiden kautta Turkki on kulkenut kemalistien valtakaudesta Recep Tayyip Erdoğanin valtakauteen, sekä se, miten nationalismi nivoutuu näihin vaiheisiin. Erdoğanin puheissa ja julki-lausumissa huomio kiinnittyy siihen, miten islam nousee niissä esiin ja miten nationalismi kytkeytyy niihin. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat nationalismitutkimuksen modernistista koulukuntaa edustavien teoreetikoiden, Ernest Gellnerin ja Eric Hobsbawmin nationalismia koskevat käsitykset, sekä antropologi Jenny Whiten turkkilaista nationalismia koskevat näkemykset. Jenny Whiten mukaan turkkilainen nationalismi on viime aikoina muuttunut joiltain osin merkittävästi. Hän näkee, että turkkilaisten itseymmärrykselle aiemmin erittäin keskeisen kemalistisen aatteen vaikutusvalta turkkilaisessa yhteiskunnassa on heikentynyt, ja uudenlainen tapa ymmärtää turkkilaisuus ja turkkilainen kansakunta on noussut sen haastajaksi. Perinteistä turkkilaista nationalismia White kutsuu kemalistiseksi tai sekularistiseksi nationalismiksi ja sen haastanutta nationalismin muotoa islamilaiseksi nationalismiksi. AKP-puolue tukijoineen on Whiten mukaan islamilaisen nationalismin synnyn takana. White painottaa, että eroavaisuuksien lisäksi moni asia myös yhdistää kemalistista ja islamilaista nationalismia. Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat muun muassa yhteiskunnallisen insinööritaidon hyödyntäminen ja autoritäärisyys. Molemmat piirteet ilmenevät omalla tavallaan niin kemalistien toimissa ennen AKP.n valtakautta, kuin AKP:n toimissakin. Kahta nationalismin muotoa taas erottaa esimerkiksi suhtautuminen joihinkin Turkin vähemmistöihin, sekä ulkomaihin. Kemalistien valtakaudella tiettyjen vähemmistöjen oikeudet olivat rajatummat, kuin ne ovat nykyisellä AKP:n valtakaudella. Kemalistien valtakauden ulkopolitiikkaa taas leimasi rajoittuneisuus, kun se AKP:n vallassaolon aikana on ollut vapaampaa. Erdoğanin puheissa nousee esiin niin islamilaista nationalismia ja kemalistista nationalismia yhdistäviä, kuin niitä erottaviakin piirteitä.