Browsing by Author "Pohtila, Tatu"

Tarkastelen tutkimuksessani sosiaalisen median maahanmuuttokriittisessä keskustelussa esiintyviä erilaisia maskuliinisuuden representaatioita. Tavoitteenani on ollut löytää aggressiivisten mieskuvien taustalla vaikuttavia tekijöitä ja tutkia pakolaisten kustannuksella tapahtuvaa maskuliinisuuden rakentamista. Olen kvalitatiivisen lähestymistavan avulla uuttanut laajasta tutkimusaineistosta esiin edustavimmat otokset ja pyrkinyt analysoimaan niitä psykohistorian, moraalifilosofian sekä uskonto- ja sosiaalitieteiden suomin keinoin. Aineiston melko matalasta abstraktiotasosta huolimatta olen myös yrittänyt tarkastella maahanmuuttokriittisessä keskustelussa käytettyjä retorisia tehokeinoja sekä tehdä käsiteanalyysiä silloin kun se mielestäni on ollut tarpeen. Tutkimusaineisto osoittaa, että sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys vaikuttavat vahvasti maahanmuuttokriittisen keskustelun sävyyn ja sisältöön. Tutkimani keskustelupalstat ilmentävät monin tavoin taloudellisen eriarvoisuuden ja tulevaisuutta kohtaan tunnetun syvän huolen kokemusta. Tutkimuskohteena olevat maskuliinit kokevat tulleensa hyvinvointivaltion hylkäämiksi. Kirjoittajien pääväittämä on, että oma kurjistunut elämäntilanne johtuu pakolaisista ja heidän kanssaan liittoutuneen kotimaisen punavihreän eliitin väärämielisestä toiminnasta. Erityisen kielteisesti maahanmuuttokriitikot suhtautuvat islaminuskoisiin miehiin. Monikulttuurisuus kyseenalaistaa kantasuomalaisen miehen maskuliinisuuden monopolin. Tutkimukseni mukaan maahanmuuttovastaisen retoriikan taustalla piilee myös syvää yksinäisyyttä. Huomionarvoista on, että vakavasti yksinäisten ja rasistisia mielipiteitä omaavien ihmisten määrän välillä vallitsee korrelaatiosuhde. Yksinäisyys vaikuttaa myös tutkimieni miesten naiskuvaan. Miesten heikosta sosiaalisesta statuksesta johtuen aineistosta esiin piirtyvä naiskuva ei ole viktoriaanisen jakautunut, vaan siitä puuttuvat niin idealisoitu äitihahmo kuin langennut nainenkin. Naiset eivät ole tutkimieni miesten elämässä oikein millään muulla kuin fantasian tasolla läsnä. Olen mielestäni uskottavasti osoittanut keskustelupalstojen pornografisten sisältöjen ja miehisen yksinäisyyden välisen yhteyden. Maahanmuuttokeskustelu rakentuu punavihreän eettisen relativismin ja kansallismielisen eettisen absolutismin jännitteisen akselin varaan. Yhteistä hyvää on aineiston perusteella kovin vaikea löytää. Maahanmuuttoa vastustavat miehet tavoittelevat puheillaan ja toimillaan vanhakantaista rohkeuden hyvettä, jonka avulla ylläpidetään kotitaloutta ja yhteisöä. Moni heistä elää herooisessa kulttuurissa, jossa jokaisella yksilöllä on annettu asema ja rooli tarkoin määritellyssä roolien ja asemien järjestelmässä. Maahanmuuttovastaisuudessa on lähes arkaaisia filosofisia piirteitä, mikä voi osittain johtua miesaktiivien agraarisesta taustasta ja matalasta koulutustasosta. Tutkimusaineistossa maahanmuutto halutaan tietoisesti nähdä tekona eikä tapahtumana. Tässä piilee maahanmuuttokriittisen moraalikielen ydin. Jos maahanmuutto ja pakolaisuus kuvattaisiin tapahtumana, siitä katoaisi viharetoriikan kannalta olennainen intentionaalisuuden elementti. Merkittävimpiä huomioitani oli, että turvapaikanhakijat pyritään heihin kriittisesti suhtautuvissa teksteissä esittämään moraalisesti vastuullisina toimijoina. Olen tutkimuksessani tarkastellut maahanmuuttokriittisyyttä myös heimouskonnon kontekstissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että kansallisten merkkien ja symbolien avulla luodaan vastadiskurssia monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle. Liehuvin lipuin liikkeellä olevat aktiivit pyrkivät kansaan ja päättäjiin vaikuttamalla vapautumaan ahdistavaksi kokemastaan monikulttuurisuudesta.