Browsing by Author "Posti, Mikko"

Tässä tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan William Ockhamin käsitystä kolminaisuusopista. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Huomiota kiinnitetään etenkin kolminaisuusoppiin liittyviin metafyysisiin ja loogisiin kysymyksiin, joita myöhäiskeskiajalla pidettiin keskeisinä. Tutkielman päälähteinä on käytetty Ockhamin Sentenssikommentaaria ja Quodlibeta septem -teosta. Ockhamin trinitaarista teologiaa voidaan luontevasti tarkastella osana 1300-luvun latinankielistä filosofista teologiaa. Ockhamin ajattelussa on kuitenkin myös mielenkiintoisia erityispiirteitä. Toisin kuin valtaosa oman aikansa fransiskaaneista, Ockham kannattaa Jumalan persoonien relaatiokonstituutioteoriaa. Tämän teorian mukaan Jumalan persoonien konstituutio perustuu kaksisuuntaisiin relaatioihin Jumalan essentian ja Jumalan persoonien välillä. Suhteessa Jumalan essentiaan nämä relaatiot eivät ole ontologisesti itsenäisiä. Sen sijaan kahden persoonan välillä relaatiot ovat reaalisia ja mahdollistavat persoonien erottumisen toisistaan. Valtaosa fransiskaaneista myöhäiskeskiajalla kannatti Jumalan persoonien emanaatiokonstituutioteoriaa. Tämän teorian mukaan Jumalan persoonat erottuvat toisistaan sen perusteella, että ne saavat Jumalan essentian erilaisin tavoin. Traditionaalinen oppi Jumalan yksinkertaisuudesta saa keskeisen aseman Ockhamin kolminaisuusopillisissa kirjoituksissa. Ockhamin mukaan Jumalassa ei voi olla mitään muita reaalisia eroja kuin Jumalan kolmen persoonan reaalinen eroaminen toisistaan. Esimerkiksi Jumalan hyvyys, oikeudenmukaisuus, järki ja tahto ovat sen sijaan Jumalassa identtisiä toistensa ja Jumalan essentian kanssa. Miten Jumalassa voi olla kolme toisistaan reaalisesti erillistä persoonaa mutta silti vain yksi, metafyysisesti yksinkertainen essentia, on Ockhamin mukaan luonnolliselle järjelle käsittämätön mysteeri. Ockham ajattelee, että Jumalan persoonien on erottava formaalisesti Jumalan essentiasta siitä huolimatta, että hän pitää Johannes Duns Scotuksen teoriaa formaalisista distinktioista filosofisesti epätyydyttävänä. Myös relaatiokonstituutioteoria on jännitteinen Ockhamin ontologian kanssa: luonnollisen järjen näkökulmasta mitkään relaatiot eivät vaikuttaisi olevan reaalisia. Ockhamin mukaan oppi Jumalan kolminaisuudesta on ehdottomasti hyväksyttävä osana kirkon oikeaa uskoa. Kolminaisuusoppiin liittyvissä filosofisissa kysymyksissä luonnollinen järki on kuitenkin pitkälti voimaton. Siksi esimerkiksi kysymyksessä Jumalan persoonien konstituutiosta on viisainta asettua samalla kannalle kuin Augustinus ja muut teologiset auktoriteetit. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ockham lähestyy useimpia trinitaariseen teologiaan liittyviä kysymyksiä samasta näkökulmasta kuin Scotus. Ockhamin omaperäisimmät ajatukset ovat usein kritiikissä, jota hän esittää edeltäjiään vastaan. Ockham kritisoi esimerkiksi emanaatiokonstituutioteoriaa siihen sisältyvästä oletuksesta, että Pyhä Henki syntyy Jumalan tahdon kautta. Ockhamin mukaan kolminaisuuden kaikki persoonat syntyvät ikuisesti ja välttämättömästi. Siksi on hänen mukaansa mahdotonta, että Pyhän Hengen synty perustuisi Jumalan tahtoon.