Browsing by Author "Rouvali, Roope"

Pro-gradu tutkielmassani sovellan William Labovin suullisen tarinankerronnan mallia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenten kertomiin kääntymystarinoihin. Aineistonani toimii Sirkka Pirilän vuonna 1998 toimittama Kääntymykseni-kirja, jonka tarinat jaan Labovin mallin mukaisiin osiin. Tämän jälkeen analysoin näiden osien sisältöä ja funktiota suhteessa kirjan päämääriin. Tarinan osilla on Labovin mukaan sosiaalisesti merkittäviä tehtäviä, joiden puuttuessa tarinan merkitys ja kyky vaikuttaa kuulijaan vähenee. Nämä rakenneosat ovat tarinan abstrakti, orientaatio, komplikaatio ja ratkaisu sekä arvio. Kääntymykseni-kirja sisältää 42 kääntymystarinaa, joiden eksplisiittinen tehtävä on informoida lukijaa mormoneihin liittyen sekä auttaa hälventämään mahdollisia epäluuloja mormoneja kohtaan. Kirjan tarinoissa on kuitenkin myös näkyvissä mormonien oman kerronnallisen perinteen tehtäviä. Hypoteesini mukaan nämä eksplisiittiset ja implisiittiset tehtävät ovat näkyvissä Labovin mallin mukaisten rakenneosien sisällössä erilaisina tapoina vaikuttaa lukijaan ja kertoa tarinaa. Tarinoiden rakenneosien analyysissä ilmeni muun muassa erilaisia strategioita kehystää ja lopettaa tarina. Iso osa kirjoittajista tunsi lapsuuden tapahtumat ja kotiympäristön merkittäviksi tarinan keskeisten tapahtumien kannalta, kun toisille vain tarinan keskeisillä tapahtumilla oli merkitystä. Tarinan taustoittaminen lapsuudella asettaa keskeiset tapahtumat elämänkerralliseen kontekstiin, kun taas episodimaisempi kertomistapa esiintyy useammin ”todistuksellisten” tarinoiden yhteydessä. Tarinoiden tapahtumien hengelliseksi kehystämistä tapahtui myös useimmiten tarinan lopussa, mutta osa kirjoittajista loi tapahtumille uuden tulkintakehyksen jo tarinan alussa tukemaan tarinan viestiä. Nämä erilaiset tarinankerronnan strategiat heijastavat kirjoittajien moninaista ymmärrystä kertomiensa tarinoiden päämääristä.