Browsing by Author "Ruoho, Timo"

Egyptin koptit muodostavat Lähi-idän suurimman kristillisen yhteisön. Heitä arvioidaan olevan noin 8 miljoonaa. Koptien yhteiskunnallinen asema on 1950-luvulta alkaen heikentynyt islamin merkityksen jatkuvasti kasvaessa kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. 2000-luvulle tultaessa koptit olivat enimmäkseen vetäytyneet julkisuudesta sekä hallinnon ja politiikan avainpaikoilta. Samalla kristittyjä vastaan suunnatut väkivallanteot olivat kasvussa. Maastamuuton myötä Egyptin ulkopuolella asui arviolta miljoona koptikristittyä, jotka pitivät tiiviisti yllä yhteyksiä kotimaahansa. Egyptin vallankumous vuonna 2011 ja sitä seurannut islamistihallinnon aika johtivat merkittäviin muutoksiin maan koptiyhteisössä. Lisäksi pitkäaikainen paavi Shenouda III kuoli vuonna 2012 keskellä poliittista myllerrystä. Näitä muutoksia ja niiden taustoja selvitän pro gradu -tutkielmassani Ensisijainen tutkimuskysymykseni on selvittää, miten koptikristittyjen asema muuttui vallankumouksen jälkeen ja miksi kristittyjen ja muslimien väliset jännitteet purkautuivat erityisen rajusti samoihin aikoihin. Selvitän myös, miten uskonnonvapauden periaatteet toteutuivat koptikristittyjen kohdalla. Tutkimukseni päälähteet ovat maailmaan arvostetuimpiin kuuluva sanomalehti The New York Times ja arabimaailman suosituin uutispalvelu Ahram Online. Näiden lisäksi käytän Yhdysvaltain hallinnon uskonnonvapausraportteja, koptikristittyjen Watani-verkkopalvelua ja Yhdysvaltain evankelikaalikristittyjen epävirallisen äänenkannattajan Christianity Todayn verkkopalvelua. Vuoden 2011 alussa koptit protestoivat kokemaansa syrjintää vastaan ja nämä protestit osaltaan poistivat esteitä vallankumouksen tieltä. Koptinuoriso osallistui aktiivisesti vallankumoukseen vastoin kirkon linjaa, paavin henkilökohtaisista vetoomuksista välittämättä. Koptien poliittisen aktiivisuuden kasvu merkitsi suurta muutosta yhteisölle ja se lisäsi koptiyhteisön näkyvyyttä yhteiskunnassa. Merkittävää oli myös se, että koptit aktivoituivat vaikuttamaan kirkosta riippumatta, mikä tarkoitti kirkon johdon ja paavin aseman heikkenemistä ja maallikoiden aseman vahvistumista. Ennen vallankumousta kirkon ja valtion välinen hiljainen sopimus oli tehnyt kirkosta koptien virallisen edustajan, mihin tuli muutos. Koptien joukossa oli useita aktivistiryhmiä ja erilaisia poliittisia näkemyksiä. Heitä yhdisti kuitenkin se, että muu yhteiskunta niputti heidät ensisijassa kristityiksi, joita oli lupa kohdella eri tavalla kuin muslimeita. Merkittävin ulospäin näkyvä muutos koptien asemassa oli koulutetun koptinuorison maastamuuton voimakas kasvu. Sen taustalla oli kristittyjen kokema turvattomuuden tunteen kasvu vallankumouksen jälkeen. Muslimien ja kristittyjen väliset väkivaltaiset yhteenotot kasvoivat vuonna 2011 Egyptissä 30 % edellisestä vuodesta. Vuonna 2012 kasvu jatkui, mutta tapahtumista uutisoitiin vähemmän. Uskonryhmien välinen väkivalta lähti yleensä liikkeelle pienistä kipinöistä. Syitä olivat kirkkojen rakentaminen tai korjaaminen, muslimien ja kristittyjen parisuhteet, kirkon väitetyt käännytysyritykset islamiin kääntyneitä kopteja kohtaan sekä erilaisten pienten riitojen eskaloituminen. Koptit eivät läheskään aina olleet avuttomia uhreja, vaan taistelivat vastaan pyrkien puolustamaan erityisesti kirkkojaan. Jumalanpilkkalakeja käytettiin lisäksi poliittisina aseina kopteja vastaan, erityisen silmiinpistävästi näkyvien koptipoliitikkojen osalta. Uskonnonvapauden periaatteiden ei voi sanoa toteutuneet Egyptin koptikristityiden kohdalla, vaikka maan perustuslaki takasi kansalaisille uskonnonvapauden. Virkamiesten asenteet kristittyjä kohtaan olivat negatiivisempia kuin valtion virallinen linja ja uskontoon perustuva syrjintä eli syvään juurtuneena kulttuurina virkamieskoneistossa.