Browsing by Author "Saavalainen, Sini"

Etelä-Afrikassa kansalaisjärjestöt ovat merkittävä yhteiskunnallisia toimijoita, jotka tuottavat erityisesti vähävaraisille suunnattuja sosiaali- terveys- ja hyvinvointipalveluita. Ne ovat valtiollisten ja maakunnallisten tahojen, sekä yksityisten lahjoittajien taloudellisesti tukemia tahoja, jotka joutuvat tasapainottelemaan työkentältä nousevien suurten tarpeiden ja lahjoittajien toiveiden välillä. Länsi-Kapin maakunnassa on sälytetty erityisesti uskonnollissävytteisille kansalaisjärjestöille toive toimia moraalisena selkärankana korkeaa rikollisuutta ja HIV/AIDS:in leviämistä vastaan. Etelä-Afrikassa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset kärsivät erityisesti köyhyydestä, työttömyydestä, väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta ja HIV/AIDS:n leviämisestä. Daniel Louw on laatinut nelikentän, jossa uskonnolliset suhtautumistavat voidaan luokitella neljään eri tapaan, joiden välillä tapahtuu keskinäistä liikehdintää. Sen lisäksi käytin teoreettisena viitekehyksenäni Banduran toimijuus-teoriaa, joka kiinnittää huomiota siihen, millaisia mahdollisuuksia yksilöllä on toimia ympäristössään päämäärätietoisesti. Tutkielmassani tarkastelen, miten uskonnollissävytteiset kansalaisjärjestöt suhtautuvat syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin naisiin. Tutkimusaineistona minulla on kolmen järjestöjohtajan haastattelut ja kaksi havainnointiaineistoa, sekä laaja nettiaineisto, joka koostuu valtion ja maakunnanraporteista ja kuvakaappauksista ja tallennuksinaeri järjestöjen ja tahojen Internet-sivustoilta ja Facebook-päivityksistä. Haastattelut ja havainnoinnit tein paikan päällä Etelä-Afrikassa. Haastattelut ja suurin osa sähköisestä aineistosta olivat HIV/AIDS:n leviämisen vastaista työtä tekevästä kansalaisjärjestöstä, kirkkojen kanssa aktiivista yhteistyötä tekevästä lastensuojelujärjestöstä, sekä paikallisen kirkon yhteydessä toimivasta kansalaisjärjestöstä. Analysoin aineiston jakamalla sen ensin Daniel Louwin hengellisyyden nelikentän neljään suhtautumistapaan. Tämän jälkeen jaoin aineiston aineistonanalyysimenetelmällä alakategorioiksi. Yleisesti ottaen kansalaisjärjestöjen suhtautumistavassa syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin naisiin korostui diakonisuus: naisille oli tarjolla runsaasti erilaista aineellista apua, sekä neuvontaa, mikä kävi ilmi erityisesti haastatteluista ja havainnoinneista, sekä järjestöjen kotisivuilta. Yhdessä tekemistä oli tarjolla jonkin verran vähemmän ja se näkyi erityisesti Facebook-päivityksissä. Toiminnallisuuden näkökulmasta järjestöt toimivat mahdollisuuksien ja aktiviteettien tarjoajina, mutta nämä määriteltiin selkeästi järjestöjen, ei nuorten itsensä lähtökohdista käsin. Eniten liikkumatilaa toimintansa järjestämisessä oli kirkon yhteydessä toimivalla kansalaisjärjestöllä ja kirkkojen diakonialla, joiden liikkumatila ja toiminnan tavoitteet eivät olleet niin tarkasti rajattu kuin muilla kansalaisjärjestöiltä. Kielteisistä suhtautumistavoista epäluottamusta nuorten naisten motivaatioon, kykyihin ja haluun parantaa omaa elämäänsä esiintyi jonkin verran. Paheksuntaa aiheuttivat erityisesti nuorten naisten runsas päihteidenkäyttö, teiniraskaudet ja irtosuhteet. Opilla torjumista esiintyi myös jossain määrin kaikissa järjestöissä, joiden johtajia haastattelin. Yleisesti ottaen järjestöt suhtautuivat siis nuoriin naisiin kannustavasti ja tarjosivat heille sellaisia neuvoja, apua ja vapaa-ajan käyttötapoja, kuin olettivat näiden tarvitsevan. Näin nuorten tavaksi toteuttaa toimijuuttaan järjestöjen piirissä jäi sen valikoiminen, minkä järjestöjen asiakkaiksi he hakeutuivat ja miten intensiivisesti he ottivat osaa niiden toimintaan.