Browsing by Author "Sihvola, Emma"

Tutkimus käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941 1944 käytyä jatkosotaa kahdessa herätysliikejulkaisussa, heränneiden Hengellisessä kuukauslehdessä ja evankelisen liikkeen Sanansaattaja-lehdessä. Aineistoa systemaattisesti tutkimalla on tarkasteltu lehdissä muotoutunutta kuvaa sodasta ja sen aikaisesta ilmapiiristä keskittyen lehdissä esiin nousseisiin teemoihin. Vuodesta 1876 ilmestyneen Sanansaattajan ja 12 vuotta myöhemmin perustetun Hengellisen kuukauslehden profiilit poikkesivat toisistaan, mikä toi niiden kirjoituksiin erilaisia äänenpainoja. Hengellisen kuukauslehden painopiste ei ollut ainoastaan hengellisissä kysymyksissä, vaan lehdessä otettiin kantaa myös ajankohtaisiin aiheisiin. Sanansaattaja sen sijaan oli ensisijaisesti opillisiin ja hengellisiin aiheisiin keskittyvä julkaisu. Jatkosota oli monivaiheinen ajanjakso toisen maailmansodan riepottelemassa Suomessa. Sodan vaiheet etenivät suomalaisten voitokkaasta hyökkäyssodasta pitkittyneen asemasodan kautta puolustustaisteluihin ja lopulta raskaaseen rauhaan. Hengellisestä kuukauslehdestä ja Sanansaattajasta heijastuvat tunnelmat vaihtelivat sodan tapahtumien mukaisesti, mutta kummankin lehden kirjoituksissa esiintyi myös toisistaan poikkeavia näkemyksiä sodasta ja Suomen kansan tilasta. Saksalaisten rinnalla taistelevat suomalaiset etenivät rintamalla sodan ensimmäisinä kuukausina menestyksekkäästi, ja lehtien kirjoituksista kuvastui toiveikkuus ja voitonvarmuus. Suomen kansan nähtiin käyvän pyhää sotaa ateistista Neuvostoliittoa vastaan, ja itse Jumalan uskottiin taistelevan suomalaisten rinnalla. Suomalaisten edettyä rintamalla vanhan valtakunnanrajan yli kysymys valloitussodan oikeutuksesta nousi Suomessa pinnalle. Hengellisessä kuukauslehdessä ja Sanansaattajassa ei kuitenkaan esitetty epäilyksiä suomalaisten asian oikeutuksesta uskottiinhan heidän olevan Jumalan asialla. Erityisesti Hengellisessä kuukauslehdessä oli puhetta Suur-Suomesta, joka nähtiin vastauksena Suomen kansan rukouksiin. Myös heränneiden vaalimasta heimoaatteesta muodostui Hengellisessä kuukauslehdessä keskeinen puheenaihe, kun suomalaiset etenivät rintamalla Itä-Karjalaan. Neuvostovallan alla eläneistä heimokansoista ja heidän hengellisestä tilastaan kannettiin syvää huolta. Heimokansoista kirjoitettiin lehteen jatkuvasti ilon ja huolen sävyttämiä kirjoituksia. Sanansaattajassa heimokansoista ei puhuttu paljon, mutta lehdessä puututtiin sen sijaan evankelisessa liikkeessä tärkeänä pidettyyn ja sota-aikana erityisen ajankohtaiseen orpojen asiaan. Sodan alkuvaiheiden optimistinen tunnelma alkoi hiipua, kun sotamenestys pysähtyi turruttavaksi asemasodaksi ja odotettu voitto katosi näköpiiristä. Varman voiton korostus vaihtui lehdissä huoleksi Suomen kansan hengellisestä tilasta. Useista kirjoituksista heijastui pelko siitä, että Jumala rankaisisi suomalaisia heidän tottelemattomuutensa takia; suomalaisten syntisen elämän arveltiin olevan syy sodan pitkittymiseen. Ankara puhe alettiin vähitellen kohdistaa myös heränneille ja evankelisille itselleen sekä heidän joukossaan erityisesti papeille, joita pidettiin hengellisinä vastuunkantajina. Huolestuneiden kirjoitusten rinnalla kansan hengellisestä tilasta puhuttiin kuitenkin myös toiveikkaasti. Juuri kansan tila koettiin joka tapauksessa ratkaisevaksi sodan lopputuloksen kannalta. Suomen tulevaisuuden uskottiin olevan oikeudenmukaisen Jumalan käsissä.