Browsing by Author "Suhonen, Emmi"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka suomalaiset stand up -koomikot käyttävät uskontoa huumorin välineenä. Tutkimusongelma tarkentuu kolmella tutkimuskysymyksellä: millaiseen asemaan uskonto asettuu koomikoiden puheissa? Millaisia valtasuhteita ilmenee uskontoa koskettavissa vitseissä? Haastavatko vai vahvistavatko koomikot valtasuhteita? Tutkielmani aineisto muodostuu suomalaisesta televisiosarjasta Stand up! Sarjan jaksoissa esiintyy tuotantokaudesta riippuen neljästä kuuteen eri stand up -koomikkoa. Kokonaisuudessaan aineistossa esiintyy 22 eri koomikkoa ja litteroituja kohtauksia on 42. Tutkielma pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin käsitykselle, jossa kielenkäyttö nähdään tapana rakentaa ja jäsentää sosiaalista maailmaa. Käytän metodologisena menetelmänä Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä. Kriittinen diskurssianalyysi mahdollistaa valtasuhteiden syvemmän tarkastelun sekä auttaa hahmottamaan, millaiseen asemaan uskonto asettuu stand up -koomikoiden puheissa. Teoreettinen viitekehys rakentuu diskursiivisen uskontotieteen ja yleisen huumorin tutkimuksen pohjalta. Diskursiivisessa uskontotieteessä tutkitaan, kuinka uskontoa koskettavia merkityksiä rakennetaan, muokataan ja tuotetaan kielenkäytön avulla. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia valta-asemia merkityksenannoilla luodaan. Hyödynnän huumorintutkimuksesta kolmea klassikkoteoriaa: ylemmyysteoriaa, huojennusteoriaa ja yhteensopimattomuusteoriaa. Näiden teorioiden kautta tarkastellaan, millä tavoin koomikoiden vitseissä huumori rakentuu. Aineistosta muodostuu kolme päädiskurssia: kulttuurinen diskurssi, itseironinen diskurssi ja yhteiskunnallinen diskurssi. Kulttuurinen diskurssi muodostuu kahdesta aladiskurssista, jotka ovat arkipäiväistävä diskurssi sekä traditiodiskurssi. Yhteiskunnallinen diskurssi puolestaan rakentuu poliittisesta diskurssista, stereotypioita hyväksyvästä diskurssista ja stereotypioita kyseenalaistavasta diskurssista. Itseironisella diskurssilla ei ole aladiskursseja. Kyseiset diskurssit kuvastavat sitä, millaisia merkityksiä uskonto saa stand up -komiikassa. Kulttuurisen diskurssin alla olevat vitsit käsittelevät uskontoa sen kulttuurisen merkityksen pohjalta. Uskonnosta puhutaan arkipäiväiseen sävyyn, ja sitä verrataan osaksi jokapäiväistä elämää. Itseironisessa diskurssissa uskonto asettuu kulttuurisen ja yhteiskunnallisen diskurssien väliin. Uskontoa käytetään koomikkoon itseensä kohdistuvan ironisen vitsailun välineenä. Yhteiskunnallisessa diskurssissa uskonto sitoutuu laajempiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Kaikissa diskursseissa uskontoa käytetään niin hahmottamisen välineenä kuin suoraan huumorin kohteena. Huumorin työkaluina käytetään yhteensopimattomuutta ja erilaisia valta-asetelmia. Kokonaisuutena aineiston vitsien perusteella ilmenee, että suomalainen stand up -komiikka heijastelee kristinuskon vahvaa hegemonista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.