Browsing by Author "Summanen, Iiro"

Tutkimusaiheenani on talvi- ja jatkosodan vaikutukset Vartija-lehden kirjoituksiin. Vartija-lehti on kirkosta riippumaton julkaisu, joka toimi sotien aikana kirkollisena keskustelun foorumina. Tutkimuskysymyksinä ovat: Miten sota ilmeni kirjoituksissa? Minkälaisia oikeutuksia sodalle annettiin? Miten uskonnollisuus näkyi sodassa? Miten kuva sodasta muuttui tutkimusaikana? Tutkimuksessa Vartija-lehteä on analysoitu tutkimuskysymysten pohjalta ja tutkimismateriaalina toimivat lehdessä vuosina 1939–1944 julkaistut artikkelit, mielipidekirjoitukset, tutkielmat ja katsaukset. Lehdessä julkaistut saarnatekstit on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Talvisodan aikana lehden kirjoituksissa korostui huoli Suomen tulevaisuudesta. Maata uhkasi ateistinen Neuvostoliitto, jota vastaan pieni Suomi taisteli koko kristikunnan eturintamassa. Lehdessä suuri huomio kiinnittyi suomalaisten sotilaiden hengellisiin herätyksiin rintamilla sekä sotilaspapiston toiminnan saamaan huomioon. Vartija-lehden kirjoittajat uskoivat, että kirkko oli saanut erityisen mahdollisuuden tavoittaa Suomen miesväestö, joka oli pitkään pitänyt kirkkoa itselleen vieraana. Talvisodan vaikutuksesta suomalaiset perustivat aseveliyhdistyksiä, joihin myös rintamalla palvellut papisto aktiivisesti osallistui. Rintamalla toiminut nuori papisto innostui käytännön työstä miesten parissa ja vaati myös muutoksia kirkon toimintaan. Tätä ryhmää kutsuttiin Vartija-lehdessä nuoriksi papeiksi tai asevelipapeiksi. Vartija-lehdessä ryhmän toiminta herätti varsinkin jatkosodan loppuvaiheessa vilkasta keskustelua, kun kokeneempi papisto pelkäsi nuoren papiston toiminnan muuttavan merkittävästi kirkon julistusta. Vartija-lehden suhtautuminen sodan ajan tapahtumiin oli uskonnollisesti värittynyttä. Talvisota koettiin oikeutettuna puolustustaisteluna ateistista Neuvostoliittoa vastaan muun kristikunnan puolesta. Jatkosodan alkaessa huomio kiinnittyi Suomen heimokansojen saattamiseen takaisin osaksi Suomea, joka oli osa Suur-Suomi ajattelua. Lehdessä esitettiin Suomen käyvän pyhää taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Sodan oikeutus koki suuren kolauksen, kun Canterburyn arkkipiispa kehotti englantilaisia rukoilemaan Neuvostoliiton puolesta. Sotamenestyksen kääntyessä sodan pyhä luonne jäi vähäisemmälle huomiolle. Jatkosodan loppuvaiheessa, kun tappio oli selvillä, löysivät lehden kirjoittajat syyn Suomen kansasta. Suomalaiset olivat oikean kristillisen elämän sijaan keskittyneet synnin harjoittamiseen, jossa alkoholilla oli oma roolinsa. Sodan häviäminen oli Jumalan rangaistus kansan luopumuksesta. Lehden kirjoituksissa Jumalan nähtiin aktiivisesti vaikuttavan tapahtumiin ja kirjoittajat uskoivat Suomen kansalla olevan erityisrooli Jumalan suunnitelmissa.