Browsing by Author "Tammilehto, Mikael"

Uskonnollisuus muuttaa länsimaissa muotoaan. Vanhat, perinteiset kirkkokunnat ovat menettäneet jäseniään, niin myös Suomessa. Nuoret aikuiset miehet kuuluvat kaikista ikäryhmistä harvimmin kirkkoon ja eroavat siitä herkimmin. Tästä huolimatta ihmiset mieltävät itsensä henkisiksi ja heillä on hengellisiä tarpeita. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mikä saa nuoren miehen sitoutumaan seurakuntaan, mitä hän kokee sieltä saavansa ja miten hän näkee tulevaisuutensa seurakunnan yhteydessä. Haastattelin tutkimustani varten 16 nuorta aikuista (18–29-vuotiasta), seurakuntaansa sitoutunutta miestä. Aineisto kerättiin kevään ja syksyn 2015 aikana ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin pohjalta tulokset jakautuivat kahteen pääluokkaan: sitoutumisen syihin ja sitoutumisen mahdollisuuksiin. Miesten taustat erosivat toisistaan esimerkiksi kodin uskonnollisuuden suhteen. Valtaosa heistä oli kuitenkin osallistunut tavalla tai toisella seurakunnan toimintaan jo lapsena. Yhtäjaksoisemmin seurakunnan toimintaan he jäivät rippikoulun jälkeen. Rippikoulu oli siis lähtölaukaus sitoutumiselle. Muita aineistosta nousseita sitoutumisen syitä olivat seurakunnassa koettu yhteisöllisyys, työntekijöiltä saatu vastuu, sekä usko. Tutkittavien ajattelussa oli hieman eroa riippuen siitä, olivatko he yhä samassa seurakunnassa, jossa olivat käyneet rippikoulun, vai olivatko he hakeutuneet uudella paikkakunnalla uuteen seurakuntaan. Erot näkyivät erityisesti puhuttaessa miesten nykyisyydestä ja tulevaisuudesta seurakunnan yhteydessä. Uuteen seurakuntaan hakeutuneet suhtautuivat luottavaisemmin seurakuntayhteyden säilymiseen jatkossakin, kun taas muiden ajattelua leimasi joko lievä tai suuri epävarmuus. Suuri osa tutkittavista osallistui seurakunnan vapaamuotoisempiin erityisjumalanpalveluksiin, muutama pääjumalanpalveluksiin. Miesten tavat sitoutua erosivat toisistaan. Ne haastateltavat, jotka eivät tehneet mitään vapaaehtoistehtäviä seurakunnassa, olivat kaikkein vähiten sitoutuneita seurakuntansa toimintaan. Vapaaehtoistyötä tekevien tehtävät erosivat toisistaan. Osa veti rippikouluja, osa palveli seurakuntansa nuorten aikuisten jumalanpalveluksessa erinäisissä tehtävissä. Selkeimmät messuavustustehtävät liittyivät musiikkiin, tekniikkaan ja ehtoollisavustukseen. Osa oli aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja tekemässä seurakuntansa nuorten aikuisten iltoja. Tutkimukseni keskeisin tulos on, että mitä useampi sitoututtava tekijä (vastuu, yhteisöllisyys, usko) täyttyy miehen seurakuntayhteydessä, sitä sitoutuneempi hän on seurakuntaan ja sitä tyytyväisempi ja luottavaisempi hän on myös tulevaisuuteensa seurakunnan yhteydessä.