Browsing by Author "Vaarna, Tero"

Tutkielma on suomennos varhaiskristillisestä marttyyrikertomuksesta, jossa Karpos ja Papylos tuomitaan kuolemaan ja Agathonike vapaaehtoisesti polttaa itsensä. Aikaisempaa suomennosta en tunne. Suomennoksen pohjana olleen marttyyrikertomuksen käsikirjoitus on olemassa Pariisissa Ranskan Kansalliskirjastossa, jonka kokoelmiin se on liitetty vuonna 1669. Käsikirjoitus on todennäköisesti 1000-1200 –luvuilta, vaikka itse tapahtumat sijoittuvat joko 100− tai 200−luvulle. Marttyyriutta käsittelevän kirjallisuuden perusteella marttyyrit on tässä tutkielmassa jaoteltu 1) todistajiin, 2) sankarikuolemiin, 3) vainotun kuolemiin, 4) Kristuksen imitaatioon ja 5) vapaaehtoisiin marttyyreihin. Karpos on vahvasti todistaja, Papylos marttyyriudessa on paljon sankarikuolemaa ja Agathonike on vapaaehtoinen marttyyri. Suomennostyö on perustunut kreikankieliseen lähdetekstiin. Käännöksen periaatteena on ollut sanatarkan suomennoksen laatiminen, kuitenkin luettavuutta unohtamatta. Käännöksen haastavuuksia olivat 1) kreikan ja suomen kielien rakenteelliset erot, 2) marttyyrikertomuksen aikalaisen ja tämän päivän lukijan kontekstien erot sekä 3) sanastolliset haasteet. Marttyyrikertomus alkaa tapahtumapaikan, Pergamonin kaupungin, ja henkilöiden esiintuomisella. Välittömästi seuraa kertomuksen päähenkilöksi luonnehdittavan Karpoksen kuulustelu. Hän on kristittynä kieltäytynyt uhraamasta Rooman keisarin määräysten mukaisesti, vaan puolustaa omaa Jumalaansa. Roomalaisen prokonsulin kuulustellessa Karpos perustelee, todistaa, kantaansa vertaamalla Jumalaa ja saatanaa sekä kristittyjä ja epäjumalille uhraavia. Kristityt ovat Jumalan kanssa kuolemattomia ja Jumalan kirkkauden kaltaisia kun taas epäjumalille uhraavat tulevat palvovansa pahan kaltaiseksi ja heidät tuhotaan helvetissä. Toinen marttyyri Papylos joutuu myös kuulusteltavaksi, jossa kysytään hänen lapsistaan. Hänen todistuksensa on lyhyt. Molemmat, Karpos ja Papylos ruoskitaan ja lopulta poltetaan elävältä amfiteatterissa väkijoukon edessä. Yllättävä jatko seuraa, kun Agathonike, nainen väkijoukosta, kokee näkevänsä saman taivaallisen kirkkauden kuin poltettavana oleva Karpos. Agathonike huutaa, riisuu vaatteensa ja heittäytyy puun päälle ja palaa muiden marttyyrien kanssa ilman kuulustelua. Lopuksi kristityt salaa keräävät poltettujen jäännökset.