Browsing by Author "Vuorela, Sanna"

Tässä tutkimuksessa paneudutaan sairaalasielunhoitajan työssä esiintyviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tätä tarkastellaan kyselyaineiston avulla, joka kerättiin e-lomakkeella alkutalvella 2016 sairaalateologeilta. Saatu aineisto koostui määrällisestä ja laadullisesta aineistosta. Tutkimuksessa perehdytään sairaalateologien työn keskeisimpiin osioihin, koettuihin haasteisiin työssä ja työympäristössä sekä työhyvinvointiin liittyviin seikkoihin. Kyselyyn vastasi 48 sairaalateologia, kun kysely lähetettiin 124 henkilölle. Vastaajien joukossa oli sekä kokoaikaisia että osa-aikaisia sairaalapappeja. Kyselyllä saatujen vastausten pohjalta tärkeimpänä työtehtävänä näyttäytyy sielunhoidolliset keskustelut potilaiden, omaisten ja sairaalan henkilökunnan kanssa. Sairaalapappien työhön kuuluu oleellisena osana työn suunnittelu ja valmistelu, sekä erinäiset toimistotyöt. Työtehtävien määrään sairaalapapit olivat pääasiassa tyytyväisiä. Joidenkin työtehtävien määrää koettiin tarpeelliseksi lisätä: muun muassa yhteistyötä sairaalan henkilökunnan ja seurakunnan kanssa. Sen sijaan minkään työtehtävän määrää ei koettu tarpeellisena vähentää, pois lukien ”muut tehtävät” mitä ei tarkemmin määritelty. Kaiken kaikkiaan työtehtävissä ja niiden tärkeäksi kokemisessa korostui yksittäisen ihmisen kohtaaminen. Sielunhoidettavinaan sairaalapapit näkivät potilaat, omaiset ja henkilökunnan. Vastausten perusteella sairaalapapit eivät kokeneet työssään erityisen suuria haasteita. Kuoleman kohtaamista ei koettu vaikeaksi, mutta sen sijaan lapsen kuoleman kohtaamisen koki osa vastaajista vaikeaksi. Lapsia ei työssä kovinkaan paljon kohdattu, mikä osaltaan selittää lapsen kuoleman kohtaamisen vaikeutta. Eri kulttuuritaustoista tulevia ja uskonnollisia potilaita eivät sairaalapapit kokeneet haasteellisina kohdata. Eri sairaudet eivät nekään tuottaneet vaikeutta, ja tässä yhteydessä vastauksissa korostui ihmisen kohtaaminen, ei sairauden. Työhyvinvoinnistaan sairaalapapit pitävät huolta ja vastausten perusteella olivat myös hyvin selvillä työnsä kuormittavuudesta. Työnohjauksen vastaajat kokivat yleisesti ottaen riittävänä, samoin kuin oman ammattitaitonsa. Toiveet tulevista koulutuksista painottuivat ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin liittyviin koulutuksiin. Sairaalapapit kokivat arvostusta työssään eri tahoilta ja arvostivat itsekin omaa työtään ja sen tarkoitusta. Työn parhaimpina puolina vastaajat mainitsivat ihmisten kohtaamisen ja työtä tehtiin kutsumuksesta.