Browsing by Author "Vuorenniemi-Raappana, Tiina"

Miten ikääntynyt leski kuvailee surumatkaansa puolisonsa kuoleman jälkeen? Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvitetään sururyhmään osallistuneen ikääntyneen lesken kokemusta surusta, sururyhmän ja hengellisyyden tuesta. Tutkimustehtävään on lähdetty etsimään ratkaisua ”salapoliisityön” tavoin ikääntyneen kokemusta kartoittaen ja etnografistyyppistä tutkimusmetodia hyödyntäen. Aineisto on kerätty havainnoimalla kaksi evankelisluterilaisen seurakunnan sururyhmää syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana. Molemmat, pieni maalaisseurakunta ja isohko kaupunkiseurakunta, sijaitsevat Etelä-Suomen alueella. Sururyhmään osallistui muitakin surevia kuin puolisonsa menettäneitä, mutta tämän tutkimuksen huomio oli ikääntyneissä leskissä. Kerronnallisia piirteitä sisältäneeseen teemahaastatteluun osallistui kahdeksan leskeä tammi-helmikuun 2016 aikana. Leskistä puolet olivat naisia ja puolet miehiä. Tutkimusprosessi eteni aineistolähtöistä, induktiivista polkua pitkin. Kenttäpäiväkirjamerkintöjen ja litteroitujen haastattelujen analysoiminen tapahtui sisällönanalyysin avulla. Aineistolöytöjä peilattiin teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuskysymykset suuntasivat etsimään teemoja, joita ryhmittelemällä päädyttiin seuraaviin tuloksiin. 1)Surun matkassa.Ikääntyneet lesket sanoittivat suruaan kuvailemalla yksinäisyyden kokemustaan. Useimmille heistä suru näyttäytyi myös muita menetyksiä tuovana luopumisten sarjana. Osa leskistä sanoitti suruaan myös arjen pulmallisuuden kautta, tutun ja turvallisen elämänpiirin muutoksena. Surun muotoon vaikutti myös se oliko puolison kuolema äkillinen vai ennakoitavissa. Lasten tuki oli ollut ikääntyneille tärkeänä apuna. 2)Surumatkatoverit.Kohtalotovereiden löytyminen sururyhmästä oli tärkeää. Osalla leskistä sosiaalinen verkosto oli harvenemassa, joten tuki oli merkityksellistä. Ryhmän kautta surevat saivat myös käytännön arkeen vinkkejä ja neuvoja niin ohjaajien kuin ryhmäläistenkin taholta. 3)Taivasmatkalla.Hengellistä tukea oli sururyhmän hartausosioissa ja sielunhoidollisena kohtaamisena. Ikääntyneet lesket olivat kokeneet kokonaisuudessaan seurakunnan tuen riittäväksi ja heidän suhtautuminen hengellisyyteen oli painottuneesti myönteistä. Puolison kuolema vaikutti lähentävän ikääntyneen lesken suhdetta hengelliseen todellisuuteen. Surun matkakertomus on deskriptiivisesti painottunut tutkimus ikääntyneen suremisesta ja tuen saamisesta silloin kun hän on menettänyt vuosikymmenten aikaisen matkakumppaninsa.