Browsing by Author "Vuorio, Vilma"

Tutkielman tehtävänä on selvittää miten läntisen imperialismin purkautuminen on näkynyt Malcolm X:n retoriikassa vuosina 1960–1965. Tutkimustehtävänä on tutkia miten Malcolm X argumentoi puheissaan, millaisia teemoja hän nostaa esille ja millaisia retorisia tehokeinoja hän käyttää. Ajankohta sijoittuu vuosikymmenelle, jonka aikana siirtomaavallat menettivät otteensa Afrikassa ja samaan aikaan Yhdysvalloissa mustat nousivat vastustamaan vuosisadan jatkunutta rotuerottelua. Afrikkalaisissa itsenäistymisprosesseissa taustalla oli usein nationalistisia liikkeitä. Myös Malcolm X liittyi mustan nationalismin perinteeseen. Yhdysvaltojen muutosliikkeessä vaikuttamassa roolissa oli kuitenkin kansalaisoikeusliike, eivätkä niinkään nationalistit. Tutkielmassa tarkastellaan miten nämä erilaiset ideologiat näkyivät miehen puheissa. Malcolm X oli pitkään uskonnollisen Nation of Islam -liikkeen toimija. Tästä syystä opinnäytetyö tarkastelee myös Malcolm X:n uskonnollista retoriikkaa. Taustaluvuissa käsitellään Amerikan mustien vapaustaistelun pitkää prosessia aina orjuudesta kansalaisoikeustaistelun aikaan ja rasismin läpileikkaavaa roolia mustien jokapäiväisessä elämässä sekä Afrikan itsenäistymisprosesseja. Analyysi koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen tarkastelee sitä kuinka Afrikan maiden itsenäistyminen toimi esikuvana Malcolm X:n puheissa ja tuki hänen ajatustaan rotujen välisestä lopullisesta separaatiosta Yhdysvalloissa. Toinen analyysiluku kietoutuu Malcolm X:n käyttämän Exodus-narratiivin ympärille, joka on vapautuksen teologiassa käytetty vertauskuva sorrettujen matkasta kohti luvattua maata. Sama narratiivi oli käytössä myös Martin Luther Kingillä. Malcolm X:n puheissa Exodus toimiikin osana hänen hyökkäävää retoriikkaansa liian maltilliseksi mieltämäänsä kansalaisoikeusliikettä kohtaan. Kolmas analyysiluku käsittelee sitä, kuinka Malcolm X käänsi tuolloin Amerikassa negatiiviseksi mielletyt asiat, kuten afrikkalaisuuden ja mustan ihon, tarkoittamaan vahvuutta ja ylpeyttä. Malcolm X:n kielenkäytössä mustien kohtaamat ongelmat nostettiin esille koruttomasti ja hän ei toivonut niiden ratkaisuun kompromisseja vaan radikaaleja toimia. Toivotut toimet saattoivat olla radikaaleja, mutta vaatimukset eivät niinkään: ne olivat vapaus ja ihmisoikeudet mustille.