Browsing by Author "Vuoristo-Watia, Olli J."

Puolustusvoimien kirkollinen työ on ideologisesti kirkon työtä, jonka puolustusvoimat toteuttaa organisaatiossaan. Tässä tutkielmassa on selvitetty, mikä on sotilaspapin rooli kolmen kirkollista työtä ohjaavan opaskirjasen kokonaisuudessa. Roolina on ymmärretty oppaiden määrittämät odotukset. Opaskirjaset ovat Kirkollisen työn opas I 1991 (Rauhan ajan kirkollinen työ), Kirkollisen työn opas II 2000 (Poikkeusolojen kirkollinen työ) ja Kaatuneiden huollon opas 1990. Työote on ollut kartoittava. Opaskirjasista on tehty aineistolähtöinen sisällönanalyysi kysymyksellä: ”Mikä on sotilaspappi?”. Näin on saatu neljä pääluokkaa, joiden nimet ovat ”Sotilaspappi henkilökohtaisin ominaisuuksin määritettynä”, ”Sotilaspappi itsensä ulkopuolelta määritettynä”, ”Sotilaspappi toimijana” ja ”Sotilaspappi toimivallalla varustettuna toimijana”. Sisällönanalyysin yhdistäväksi luokaksi on abstrahoitu Sotilaallisilla velvoitteilla ja rajoitetulla toimivallalla varustettu hengellisen työn toimija, joka on läpäissyt sisäisten ominaisuuksien ja ulkoisten vaatimusten seulan. Analyysi on heijastettu tutkimuskirjallisuuteen, joista tärkeimmät ovat pappeuden osalta Eero Huovisen kirja Pappi? ja sotilaspappitoiminnan osalta Seppo Kankaan väitöskirja Rauhanturvaseurakunta puolustusvoimien vuosina 1918‒1998 tekemän kirkollisen työn konstruktiona. Kirjallisuuspeilauksen jälkeen tutkimustuloksiksi on saatu 13 papin rooliin kuuluvaa löytöä sekä kolme tutkimuskysymyksen ulkopuolista merkittävää havaintoa. Henkilökohtaisten ominaisuuksin määriteltynä sotilaspapin asiantuntijuusrooli painottuu sotilaallisen toimintaympäristön tuntemiseen, ei erityisesti teologiseen osaamiseen. Sotilaspapin kirkkoon sitoutumisen rooli myötäilee Eero Huovisen pappia ja pappeutta koskevia pohdintoja syvällisestä sitoutumisesta. Itsensä ulkopuolelta määritettynä sotilaspapin päällystöön kuulumisen rooli antaa hänelle toimintavapautta verrattuna siihen, että hän sijoittuisi alipäällystöön tai miehistöön. Sotilaspapilla on myös yhä pieni rooli yhteiskunnan kasvatustoimessa, vaikka varsinaisesta valistusupseerin tehtävästä onkin luovuttu jo sodan aikana. Toimijana sotilaspappi sijoittuu kokonaisuudessaan roolilliseen ristiriitaan, jossa hän mukautuu puolustusvoimien suorituskeskeiseen ihmiskuvaan, mutta toimii toisenlaisen ihmiskäsityksen puolesta, siis: kamppailee suorituskeskeisen ihmiskäsityksen haittoja vastaa suorituskeskeisesti. Sekä toimijana että toimivallalla varustettuna toimijana sotilaspapin roolissa on runsaasti sekä sellaista, mikä ei edellytä pappisoikeuksia ollenkaan, että sellaista, mikä ei sinänsä edellytä pappeutta, mutta synergia-edun saamiseksi tällainen ”sivurooli” on liitetty pappeutta edellyttävään ”päärooliin”. Toimivallalla varustettuna toimijana sotilaspappi on myös sotilaallisen ja hallinnollisen toimivallan käyttäjä, erityisesti ylemmissä sotilaspapin tehtävissä ja kaatuneiden huollossa sekä kirkollisen alan kertausharjoituksen johtajana, jolloin pappi voi olla myös kurinpitovallan käyttäjä.