Browsing by Author "Währn, Mira"

Yhteiskunnassa tapahtui paljon muutoksia 1960-luvulla. Merkittävin katolista kirkkoa muuttavista tapahtumista oli Vatikaanin toinen konsiili vuonna 1962-65 ja sen synnyttämä ajatus kirkon sisäisestä uudistamisesta. Yksi ajatuksesta koko ajan yhteiskunnan mukana muuttuvasta pyhiinvaeltajakirkosta innostuneista oli yhdysvaltalainen nuori moraaliteologi Charles E. Curran. Curran kirjoitti ensimmäisen uudistusmielisen katolisen moraaliteologian teoksensa Christian Morality Today: The Renewal of Moral Theology vuonna 1966 ja sai pian huomata katolisen kirkon auktoriteettien kiinnostuneen hänen katolisen kirkon perinteistä opetuksista poikkeavista näkemyksistään. Tutkielmassa selvitetään miten Curran perusteli katolisen kirkon virallisista moraaliteologian opetuksista poikkeavan toisinajattelunsa ja miten katolisen kirkon auktoriteetit suhtautuivat Curranin uudistusmieliseen teologiaan.Tutkielmassa selvitetään myös, mitä Curranin toisinajattelusta seurasi. Tutkimus käsittelee ajanjaksoa Curranin ensimmäisen moraaliteologian teoksen julkaisemisesta ja tämän professuurin aloittamisesta paavillisessa Catholic University of Americassa 1966 vuoteen 1986, jolloin Curran menetti katolisen teologian opetuslupansa paavi Johannes Paavali II:n päätöksellä Uskonopin kongregaation seitsemän vuotta kestäneen tutkinnan jälkeen. Katolisen teologian opetusluvan menettämisen myötä Curran menetti työpaikkansa Catholic University of Americassa. Tutkimus etenee pääosin kronologisesti. Tutkielma sisältää kolme päälukua, joista ensimmäinen keskittyy vuosien 1966-1967 tapahtumiin, jolloin Catholic University meni lakkoon Curranin irtisanomisen takia. Toinen pääluku keskittyy vuosien 1968-1968 tapahtumiin, jolloin Curran johti yhdysvaltalaista teologijoukkoa, jotka julkaisivat paavi Paavali VI:n julkaiseman kiertokirjeen Humanae vitaen ehkäisyopetusta vastustavan kannanoton ja, joka johti lähes vuoden kestäneeseen tutkintaan. Kolmas pääluku käsittelee lyhyesti 1970-luvun merkittävimmät tapahtumat Curranin uran osalta, jonka jälkeen se siirtyy käsittelemään Uskonopin kongregaation tutkintaa, josta ilmoitettiin Curranille vuonna 1979. Päälähteinäni tutkimuksessani käytän Curranin kirjoittamia omaelämäkertateoksia Faithful Dissent ja Loyal Dissent. Lisäksi käytän runsaasti tutkimuksessani tapahtumien aikaan yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä The New York Timesissä ja The Washington Postissa sekä katolisten maallikkojen toimittamassa liberaalissa aikakauslehdessä Commonwealissa julkaistuja artikkeleita. Hyödynnän tutkimuksessani myös yhdysvaltalaisen isä Peter Mitchellin uutta tutkimusta The Coup at Catholic University sekä historian professori Samuel J. Thomasin artikkelia A ”final disposition. ..one way or another”: The Real End of the First Curran Affair. Curran perustelee toisinajatteluaan usealla seikalla. Hänen mukaansa toisinajattelu erehtyväisestä katolisesta moraaliopetuksesta oli mahdollista, sillä historia oli todistanut monet magisteriumin opetukset vääriksi. Magisterium oli liian hierarkkinen, eikä ottanut päätöksen teossa huomioon katolilaisten maallikoiden kokemuksia, joita monet heidän opetuksistaan koskettivat. Curranin opetusluvan poisottamisella Pyhä istuin osoitti, että kirkon opetus koskien moraaliaiheita, kuten ehkäisyä, homoseksuaalisia suhteita ja avioliiton purkamattomuutta oli katolisia sitovaa erehtymättämän opetuksen tavoin.