Browsing by Author "Waris, Joel"

Tutkielmassa tarkastelen Pietarin ilmestyksen 14. luvun intertekstuaalisuutta. Tekstijaksossa Jeesus antaa kutsutuilleen ja valituilleen oikeuden pelastaa rangaistuksessa olevia syntisiä ihmisiä. Tämän jälkeen Jeesus kertoo kastavansa rangaistuksesta pelastetut Akerusianjärvessä ja he saavat jäädä Elysionin kentälle, mutta Jeesus lähtee valittujensa ja patriarkkojen kanssa ikuiseen valtakuntaan. Aiempi tutkimus on huomioinut tekstijakson sisältävän intertekstuaalisia kytkentöjä Platonin Faidonin myyttiin (113d–114b). Pietarin ilmestyksen 14. luku on koko teoksen merkityksen kannalta keskeisin, sillä sen tulkinta vaikuttaa siihen, millaista tuonpuoleiskuvastoa ja soteriologiaa tekstin katsotaan edustavan. Tutkimuksessa on esitetty useita erilaisia tulkintoja tekstijakson merkityksestä ja soteriologiasta. Yhtenä suosittuna tulkintana tekstin käsitetään edustavan universalismia, eli pelastusopillista näkemystä, jossa kaikki lopulta pelastuvat. Tutkielma koostuu kahdesta keskeisestä analyysiosiosta: tekstikriittisestä ja intertekstuaalisesta analyysista. Pietarin ilmestyksen 14. luku on säilynyt kahdessa ge’ezinkielisessä käsikirjoituksessa ja yhdessä kreikankielisessä fragmentissa, jota kutsutaan Rainer-fragmentiksi. Tekstikriittisessä osiossa perustelen Rainer-fragmentin edustavan tekstin varhaisempaa lukutapaa ja tarkastelen fragmentin rekonstruktiosta käytyä keskustelua. Lisäksi huomioin tutkielman aiheen kannalta tekstin olennaisia redaktiokriittisiä huomioita. Intertekstuaalisessa analyysiosiossa sovellan intertekstuaalisuuden teoriaa ja metodia. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä on selvittää, missä määrin Pietarin ilmestyksen kirjoittaja on tuntenut Faidonin myytin, ja voidaanko sitä hyödyntää Rainer-fragmentin epäselvien kohtien tulkinnassa. Intertekstuaalisuuden teorian mukaan intertekstuaaliset kytkennät mahdollistavat lähdetekstin hyödyntämisen osana tekstin tulkintaa, sillä ne ikään kuin aktivoivat lähdetekstin sisällön tekstissä. Tekstien väliset kytkennät avaavat laajempia näkökulmia Pietarin ilmestyksen tuonpuoleiskuvaston ja soteriologian tulkintaan. Argumentoin Rainer-fragmentin tekstin kytkeytyvän kahteen lähteeseen, evankeliumitraditioon ja Faidoniin. Molemmat lähteet on otettava huomioon tekstin tulkinnassa, sillä niiden avulla pystytään selittämään tekstin epäselvyyksiä. Tutkielmassa ehdotan, että Faidonin myytti avaa Pietarin ilmestyksen tulkintaan näkökulmia, jotka haastavat tekstin universalistisia tulkintoja. Tekstien useiden temaattisten ja kerronnallisten vastaavuuksien sekä Faidonin laajan levinneisyyden valossa, on perusteltua olettaa Pietarin ilmestyksen kirjoittajan tunteneen Faidonin myös kirjallisena.