Browsing by Author "Wikström, Joona"

Rakkaus on innoittanut vuosituhansien saatossa lukemattomia ihmisiä. Se on toiminut alkukantaisen ja ylimaallisen voimansa ansiosta sekä runoilijoiden ja filosofien muusana että arkipäiväisen elämän kantajana. Tämä tutkielma tarkastelee rakkaudesta kirjoitettuja tekstejä, aina antiikista 1900-luvulle asti. Tarkoituksena on lähteiden avulla tuoda esille, miksi rakkaudesta ilmiönä tulee keskustella ja kirjoittaa, niin uskonnollisella, filosofisella kuin tieteellisellä tasolla. Tutkielman päälähteinä toimivat Platonin klassikkoteos Pidot, apostoli Paavalin rakkauskäsitys Uudessa testamentissa ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa kolmetoista, Tuomo Mannermaan analyysi Martti Lutherin rakkauskäsityksestä teoksessa Kaksi rakkautta sekä C.S. Lewisin kirja Neljä rakkautta. Tutkielman läpi kulkee myös rakkauden kaksi puolta, itsekkyys ja pyyteettömyys. Nämä kaksi ihmisyyteen kuuluvaa puolta tulevat ilmi esimerkiksi agape- ja eros- rakkauksissa. Rakkaus on teemana laaja, eikä tämä tutkielma voi käsitellä kuin pientä osaa suurta ja mielenkiintoista keskustelun kenttää. Rakkaus on vahva tunnetila, jonka voimia ylistetään ja manataan esim. runoudessa, kirjallisuudessa ja laulujen sanoituksissa. Yleismaailmallisena ilmiönä sen olemassaololle ja vaikutuksille on annettu monia erilaisia selityksiä, kuten tässä tutkielmassa käydään läpi. Rakkaudesta puhumisen perinteet ovat pitkät, johon tämä tutkielma pyrkii liittymään tuomalla ilmi nykyajassa ja menneisyydessä käytyjä keskusteluja ja niiden tulkinnoista johdettuja päätelmiä. Tutkielma ja rakkaudesta keskusteleminen tuo esille elämän arvostamisen ja sen ihmeellisyyden tärkeyden. Tutkielma tuo esille toiseuden ymmärtämisen, jota tutkielmassa analysoidut tekstit painottavat. Rakkaus on selvästi tärkeä osa ihmisyyttä riippumatta siitä, onko se lähtöisin Jumalasta, aivokemiasta tai jostain muusta ylimaallisesta. Sen avulla voimme ymmärtää maailmaa ja toisiamme. Siksi rakkaudesta tulee keskustella.