Browsing by Author "Ylimaa, Markus"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulkintoja hyvinvointivaltiosta. Tutkimuskohteena on puolueiden periaateohjelmat. Tavoitteena on määrittää, millaisen hyvinvointivaltion puolueet ohjelmissaan muotoilevat ja millainen ajatteluperinne näkyy muotoilujen taustalla. Tutkimuksen metodina on käsiteanalyysi. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että hyvinvointivaltiosta on mahdotonta tehdä kaikissa yhteyksissä pätevää muotoilua. Käsitys hyvinvoinnista ja sen edistämisestä vaihtelee eri kulttuureissa ja aikakausina, ja se on jatkuvan väittelyn aiheena. Puolueiden ohjelmia voidaan kuitenkin tarkastella hyvinvointivaltion käsitteestä tehdyn rajatumman muotoilun pohjalta. Muotoilussa hyvinvointivaltio esitetään hyvinvointirelaationa, jossa valtio on toimija, joka tekee tiettyjä politiikkatoimia edistääkseen kansalaistensa hyvinvointia. Muotoilun perusteella voidaan tutkia sitä, miten puolueet määrittävät hyvinvoinnin, millaisia politiikkatoimia hyvinvoinnin toteuttaminen edellyttää ja mikä on julkisen sektorin vastuu politiikkatoimien toteuttamisessa. Tarkastelun tueksi esitetään kolme suomalaisen hyvinvointivaltion kehitykseen vaikuttanutta taustakertomusta: työväenluokkainen kertomus, luterilaisen lähimmäisenrakkauden kertomus sekä markkinaliberalismin kertomus. Kertomukset auttavat hahmottamaan, miten erilaiset yhteiskunnalliset ideologiat näkyvät puolueiden linjauksissa. Analyysin pohjalta voidaan sanoa, että kolme suurta poliittista puoluetta ovat sitoutuneita hyvinvointivaltiopolitiikkaan. Jokainen puolue pitää tärkeänä, että julkinen sektori edistää kansalaisten hyvinvointia. Näkemykset hyvinvoinnista ja sen edistämisen vaatimista politiikkatoimista kuitenkin eroavat toisistaan. Kokoomus korostaa eniten yksilönvapauden ja markkinoiden merkitystä. Keskusta puhuu egoismin ja hyvän tekemisen yhdistävästä vastavuoroisesta yhteisöllisyydestä. Sosiaalidemokraattien ajattelussa korostuu yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tarkastelu. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että puolueet eivät ota kantaa moniin hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta olennaisiin kysymyksiin. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi, kuinka suuret yhteiskunnalliset erot ovat hyväksyttäviä, pitääkö talouden suhdanteita tasata talouspolitiikan keinoin ja millaisia sopeutustoimia hyvinvointivaltion pelastamiseksi voidaan hyväksyä.