Browsing by study line "Islamilainen teologia"

Islamin eräs keskeisimpiä teologisia oppeja on tawhid: On olemassa vain yksi Jumala, ja Hän on kaikkien olentojen lopullinen perusta. Tästä syystä Jumalan ykseyden kieltäminen tai jonkin muun asettaminen Jumalan rinnalle ovat syntejä, joita Jumala ei koskaan anna anteeksi. Tawhidin puolustaminen on ollut yleinen tehtävä muslimifilosofeille ja teologeille islamin syntymästä lähtien. Avicennasta lähtien yleistyi kuvailla Jumalaa Välttämättömänä olentona ja johtaa muut jumalalliset ominaisuudet Jumalan välttämättömästä olemassaolosta. Tämä tarkoittaa, että Avicennalla on selvä käsitteellinen ero Jumalan välttämättömän olemassaolon ja sen seuraamusten välillä. Ei siis pitäisi olla yllättävää, että distinktioiden olemassaolon kieltävä näkemys ei ole hyväksyttävä muslimifilosofille - kuten Avicennalle - koska se kyseenalaistaisi Jumalan ainutlaatuisuuden. Kirjassaan the Parmenidean Ascent, Michael Della Rocca tulkitsee Parmenidesta tavalla, joka hylkää kaikkien distinktioiden olemassaolon. Käyttämällä riittävän syyn periaatetta ja kieltämällä ei-olemassaolon todellisuuden, Della Rocca muotoilee argumentin absoluuttiselle monismille, joka on filosofinen näkemys, joka hylkää metafyysisen realismin hylkäämällä kaikki distinktiot. Tämä on merkittävä haaste kaikille, jotka hyväksyvät Jumalan erillisenä olentona kaikista muista olennoista ja erityisesti Avicennalle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon epätodellisena. Aion ratkaista Parmenideen haasteen Avicennan metafysiikalle - tai mille tahansa metafyysiselle järjestelmälle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon todellisuuden - kolmen tekijän avulla. Ensimmäinen on Della Roccan absoluuttisen monismin itsensä kumoava luonne. Toiseksi Avicennan implisiittinen ja tahaton sitoutuminen ei-olemassaoloon. Ja kolmanneksi se tosiasia, että Avicenna voi välttää loputtoman regression ongelman, perustamalla selitysten ketjut olemusten itseidentiteetin välttämättömyyteen. Johtopäätökseni on, että absoluuttista monismia ei voida perustellusti hyväksyä, ja Avicennalla on implisiittisiä ja eksplisiittisiä elementtejä metafyysisessä järjestelmässään, jotka voivat oikeuttaa täysin erilaisen johtopäätöksen - maailmassa on moninaisuutta - verrattuna absoluuttisen monismiin - maailmassa ei ole moninaisuutta.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiseen oikeudelliseen ajatteluun ISISin islamilaisen lain sovellukset perustuvat. Tätä varten tutkitaan oikeudellista argumentaatiota ISISin fatwoissa eli lainoppineen antamissa oikeudellisissa mielipiteissä. Oikeudellisella argumentaatiolla tarkoitetaan sitä, miten fatwoissa esitetyt oikeudelliset näkemykset on perusteltu ja esitetty. Oikeudellisen argumentaation tutkimiseksi fatwoista on kiinnitetty huomiota kolmeen seikkaan: siihen, mihin islamilaisen lain lähteisiin fatwoissa on viitattu, mihin muihin ulkopuolisiin auktoriteetteihin fatwoissa on viitattu sekä millaista argumentaatio on muodoltaan ja rakenteeltaan. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan erittelemällä fatwoista oikeudellisen argumentaation elementtejä sunnalaisen islamilaisen lainopin teoreettisessa viitekehyksessä. Analyysissa hyödynnetään sunnalaisen islamilaisen lain teoriaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Analyysin perusteella fatwoista voidaan todeta, että suurimmassa osassa fatwoista on viitattu islamilaisen lain lähteisiin. Eniten fatwoissa esiintyvä islamilaisen lain lähde on sunna ja toiseksi yleisin Koraani. Myös ijma ja qiyās esiintyvät lain lähteinä fatwoissa. Lisäksi fatwoista merkittävässä osassa on viitattu keskiaikaisiin oppineisiin, joista useimmat ovat hanbalilaisen lakikoulukunnan merkittäviä ajattelijoita. Useassa fatwassa on viitattu myös yleisesti sunnalaisiin lakikoulukuntiin. Kaikissa fatwoissa ei esiinny lainkaan oikeudellista argumentaatiota. Lisäksi argumentaation muoto ja tyyli vaihtelee fatwoissa jonkin verran. Löydösten perusteella ISIS perustelee oikeudellisia näkemyksiään pääasiassa islamilaisen lain lähteillä. Hanbalilaisten oppineiden merkittävä rooli fatwoissa kertoo mahdollisesti ISISin halusta asemoitua hanbalilaisen lainopillisen perinteen jatkumoon. Argumentaation tyylin ja tarkkuuden vaihtelevuus voivat viitata siihen, että fatwoja on annettu erilaisista lähtökohdista tuleville kysyjille ja muftit fatwojen takana vaihtelevat. Oikeudellisen argumentaation puuttuminen osasta fatwoista voi kertoa, että fatwoja ei ole pidetty merkittävinä lainopillisina esimerkkeinä tai tarkoitettu julkaistavaksi laajasti.