Browsing by Subject "1500-luku"

Tämä tutkimus käsittelee keinoja, joilla reformaatioliikettä puolustaneet Argula von Grum-bach ja Katharina Schütz Zell oikeuttivat uskonnollisen toimintansa 1520-luvun Saksassa. Tarkoituksena on selvittää, millaisia strategioita von Grumbach ja Schütz Zell harjoittivat toi-miessaan patriarkaalisessa yhteisössä, sekä millaisina he kokivat naisen roolin ja tehtävän elä-mässään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten von Grumbach ja Schütz Zell näkivät ja rakensivat identiteettinsä uskonnollisina toimijoina, ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja heidän us-konnollisessa toiminnassaan oli. Lähteinä toimivat kolme von Grumbachin kirjoittamaa ja julkaisemaa kirjettä vuodelta 1523 sekä kaksi Schütz Zellin kirjoittamaa ja julkaisemaa kirjettä vuodelta 1524. Kirjeistä on etsitty naisten käyttämiä perusteluja poikkeuksellisena pidetylle toiminnalleen sekä strategioita har-joittaa julkista roolia naisena. Lisäksi kirjeistä on tarkasteltu, millaisen kuvan von Grumbach ja Schütz Zell antoivat ja rakensivat itsestään kirjoitustensa kautta. Tutkimuksen kannalta kes-keisiä teemoja ja termejä ovat sukupuolijärjestelmä ja toimijuus. Von Grumbach ja Schütz Zell rikkoivat toiminnallaan monella tapaa aikakauden sukupuoli-rooleja. Von Grumbach puolusti julkisesti evankelista liikettä miehensä vastustustuksesta ja painostuksesta huolimatta. Schütz Zell puolestaan jakoi hyvin pitkälti julkisen roolin ja tehtä-vän seurakunnan aktiivisena toimijana pappina toimineen aviomiehensä kanssa. Vaikka nais-ten toiminta oli ristiriidassa suhteessa ajan sukupuolijärjestelmään, he yrittivät perustella toi-mintansa naisen rooliin sopivaksi. Von Grumbach ja Schütz Zell oikeuttivat toimintansa Raa-matulla ja evankelisen liikkeen teologialla. He vetosivat kasteeseen ja yleisen pappeuden ide-aan osallistuessaan julkiseen keskusteluun teologiasta. Lisäksi Schütz Zell ja von Grumbach hakivat perusteita toiminnalleen Raamatun henkilöhahmoista ja profetoimisen perinteestä. He väittivät toimivansa Jumalan tahdon mukaisesti ja puhuvansa Pyhän Hengen voimalla. Kirjeit-tensä kautta von Grumbach ja Schütz Zell rakensivat kahdenlaista kuvaa itsestään: toisaalta he näyttäytyivät kärsivinä ja passiivisina marttyyreina, toisaalta itsevarmoina, oppineina ja aktiivisina teologisina toimijoina. Nämä kaksi varsin erilaista minäkuvaa toimivat keinoina saada näkyvyyttä ja hyväksyntää ajamalleen asialle reformaatioliikkeen puolustukseksi. Von Grumbach ja Schütz Zell omaksuivat ja hyödynsivät aikansa teologiaa, Raamatun tulkintaa ja ideologiaa oikeuttaakseen julkisen toimintansa.

Tutkimuksessani selvitän, millainen suhde Martti Lutherilla oli Erfurtiin vuosina 1511–1546. Etsin vastausta kysymykseen analysoimalla Lutherin Erfurtiin lähettämiä kirjeitä sekä muita kirjeitä, joissa Luther käsittelee Erfurtia. Kysyn esimerkiksi, miksi Luther kirjoitti Erfurtiin ja mitä asioita kirjeissä käsiteltiin. Luther muutti augustinolaisen sääntökunnan käskystä Erfurtista Wittenbergiin vuonna 1511. Augustinolaiset valitsivat Lutherin vuonna 1515 Thüringenin ja Meissenin alueiden luostarien vikaariksi eli esimieheksi. Augustinolaisten Erfurtin luostari kuului Lutherin vastuualueeseen. Lutherin uudet vastuutehtävät vaativat häntä pitämään tiivistä yhteyttä Erfurtin luostariin, jolla oli esimerkiksi taloudenhoitoon liittyviä ongelmia. Tehtävää helpotti se, että augustinolaiset valitsivat luostarin prioriksi Lutherin ystävän Johannes Langin. Lutherin ja Langin välille muodostunut ystävyys ja työtoveruus lujittivat Lutherin suhdetta Erfurtiin. Luther hyödynsi kirjeyhteyttään Langiin viestiessään myös muille tahoille Erfurtissa. Luther ryhtyi Wittenbergin yliopiston opettajana akateemiseen taisteluun yliopistoteologiaa hallinnutta skolastiikkaa ja siihen perustuvaa aneoppia vastaan. Luther toivoi saavansa ajatuksilleen tukea maineikkaalta Erfurtin yliopistolta. Tässä tarkoituksessa Luther lähetti Langin välityksellä viestejä vanhoille arvostetuille opettajilleen, Jodocus Trutvetterille ja Bartholomäus Usingenille. Miehet eivät hyväksyneet Lutherin ajatuksia. Lutherin ajatukset saivat kuitenkin kannatusta Erfurtin yliopiston nuorempien opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa. He onnistuivat estämään Lutherille vuonna 1520 osoitetun pannauhkausbullan julkaisemisen. Erfurtin yliopisto oli Wittenbergin lisäksi Saksan valtakunnassa ainoa yliopisto, joka ei julkaissut bullaa. Lutherin ajatuksia kannattaneet erfurtilaiset saivat toimia kaupungissa vapaasti, vaikka Wormsin valtiopäivät tuomitsivat Lutherin opetukset harhaoppisiksi vuonna 1521. Yliopiston opiskelijat osoittivat Lutherille tukensa mellakoimalla kirkon edustusta ja Lutheria vastustanutta yliopiston johtoa vastaan. Luther ymmärsi, että hänellä oli suuri kannatus Erfurtissa ja harkitsikin muuttavansa sinne asumaan. Hän arveli Erfurtin olevan valmis uudistamaan kirkollisen elämänsä. Hän myös uskoi, että paikan päällä hän olisi pystynyt ohjaamaan kaupungin kehitystä oikeaan suuntaan pelkän evankeliumin voimin. Lutherin kirjeiden valossa on selvää, että hän toivoi sanomansa läpäisevän koko Erfurtin kaupungin. Tämä näyttikin olevan mahdollista, kunnes Erfurtista tuli virallisesti kahden eri uskontokunnan kaupunki vuonna 1530. Luther puuttui tämän jälkeen enää harvoin Erfurtin asioihin. Hän ohjeisti Erfurtiin syntynyttä evankelista seurakuntaa seurakunnallisen elämän järjestämisessä ja uskonnollisissa erityiskysymyksissä. Odottaessaan kuolemaansa vuonna 1545, Luther osoitti kirjeessään Langille luottavansa hänen kykyihinsä ratkaista seurakunnan ongelmat ilman Lutherin neuvojakin. Vuosien varrella Lutherin suhde Erfurtiin muuttui samalla, kun hänen elämäntilanteensa ja hänen sanomansa saama vastaanotto muuttuivat. Yhteisten velvollisuuksien hoitamisesta alkanut ystävyys Johannes Langin kanssa säilyi kuitenkin läpi Lutherin elämän. Tämä ystävyys määritti myös Lutherin suhdetta Erfurtiin, sillä Lang vaikutti merkittävästi siihen, miten Lutherin sanoma tavoitti erfurtilaiset.