Browsing by Subject "1920–1923"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Erkki Kailan näkemyksiä suomalaisen yhteiskunnan ja evankelisluterilaisen kirkon tilasta Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Suomessa elettiin tuolloin poliittista ja henkistä murrosvaihetta. Suomen itsenäistymistä Neuvostoliitosta loppuvuodesta 1917 seurasi verinen sisällissota vuoden 1918 alussa. Suomessa vallitsi yhteiskuntaluokkien välinen taistelu työväenluokan tullessa tietoiseksi itsestään. Sosialistinen kuohunta aiheutti levottomuutta yhteiskunnassa ja vastustusta kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan. Tutkimus käsittelee sitä, miten Kaila näki tuon ajan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen tilanteen. Tutkimus tarkastelee Kailan näkemyksiä kirkon yhteiskunnallisesta asemasta ja roolista. Tutkimus antaa vastauksia siihen, mitä Kaila ajatteli yleisestä uskonnonvapaudesta, miten hän suhtautui kysymykseen uskonnonopetuksen asemasta yhteiskunnassa, ja mitä hän ajatteli kirkon ja valtion suhteesta. Kailan näkemyksiä tarkastellaan Kailan kirjallisen tuotannon kautta. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Kailan kirjallista tuotantoa vuosilta 1920–1923 siltä osin, kuin se on relevanttia tutkimuksen aiheen kannalta. Tutkimuksen päälähteinä ovat kaksi Kailan kirjoittamaa teosta, joissa hän on käsitellyt Suomen yhteiskunnallista ja kirkollista tilaa itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Päälähdeteosten lisäksi lähdemateriaalina on käytetty Kailan painettuja valtiopäiväpuheita vuosilta 1921–1923, jolloin eduskunnassa käsiteltiin uskonnonvapauskysymystä. Tutkimus osoittaa sen, että Kaila seurasi tarkasti yhteiskunnallista kehitystä. Hän oli huolissaan suomalaisessa yhteiskunnassa voimistuvasta uskonnon- ja kirkonvastaisuudesta. Erityisen huolissaan Kaila oli sosialismista, jonka hän koki ajavan ihmisiä yhteiskuntaa ja kirkkoa vastaan. Kaila ei vain jäänyt aikansa tarkkailijaksi, vaan hän otti asiakseen kristinuskon ja kirkon puolustamisen. Kaila näki kristinuskon yhteiskunnan siveellisyyden ja moraalin perustana, ja kirkon kristinuskon edustajana yhteiskunnassa. Hän puolusti myös voimakkaasti tunnustuksellista uskonnonopetusta kansan siveellisyyden vaalijana. Kailalle kristinusko ja uskonnonvapaus kuuluivat yhteen, ja tämän vuoksi hän ajoi tarmokkaasti yhteiskuntaan yleistä uskonnonvapauslakia. Kaila näki tärkeäksi, että kirkon merkitystä ja asemaa koko kansan kirkkona korostettaisiin. Hän katsoi, että kirkko ja valtio hyötyvät siitä, että ne pysyvät yhteydessä toisiinsa. Kaila uskoi optimistisesti kansan kirkkouskollisuuteen myös lisääntyvän uskonnonvapauden myötä. Tutkimus osoittaa Kailan merkittävän vaikutuksen vuoden 1923 uskonnonvapauslain säätämiseen.