Browsing by Subject "Argumentti"

Tämä pro gradu tutkimus selvittää kolmen tutkimuskysymyksen avulla valtiopäivien avajaissaarnojen argumentointia ja retoriikan käyttöä. Mikä on saarnan ydin, eli teesi. Kuinka piispa sen kuulijoille argumentoi. Millaisilla retorisilla tehokeinoilla saarnaaja argumentointiaan vahvistaa. Aineistona pro gradussa käytetään valtiopäivien ekumeenisten juhlajumalanpalvelusten saarnatekstejä aikaväliltä 2010-2018. Saarnat jakaantuvat melko tasaisesti eri hiippakuntien kesken mutta Helsingin ja Kuopion piispoille vuoro osuu kahdesti. Metodina käytetään retorista analyysiä sekä argumenttianalyysiä. Retorisen analyysin sekä argumenttianalyysin yhteiskäyttö sopii tutkimukseen hyvin, sillä retorinen analyysi keskittyy enemmän ilmiasun tarkasteluun kun argumenttianalyysi taas itse argumentin sisältöön. Näiden lisäksi tutkimusaineistosta etsitään kielellisiä tehokeinoja. Argumenttianalyysi painottuu Chaïm Perelmanin argumentaatiotekniikoihin. Perelmanin yhdistelevät eli assosiatiiviset tekniikat jakaantuvat kolmeen alakategoriaan: kvasiloogisiin, todellisuuden rakenteeseen nojaaviin ja todellisuuden rakennetta määrittäviin. Lisäapuna Perelmanin tekniikoille käytetään Arja Jokisen jaottelua siitä, onko puhuja lisäämässä omaa vakuuttavuuttaan vai argumenttiensa vakuuttavuutta. Saarnojen teeseissä otetaan kantaa niin aikuisten vastuuteen lapsista, ihmisarvoon, yhteiseen vastuuseen tulevaisuudesta sekä suuren kuvan ymmärtämiseen. Saarnoissa myös tartutaan yleisellä tasolla niin ajankohtaisiin asioihin, kuin tulevaisuuden haasteisiin ja ollaan huolissaan sekä nuorista että ikäihmisistä. Kannanotot ovat kuitenkin tyyliltään neutraaleja ja painottavat päättäjien asemassa oleville yhteistyön tärkeyttä yli puoluerajojen, kannatusprosenteista huolimatta. Argumentaatiotekniikoiden kolmesta yhdistelevästä sidostyypistä on saarnoissa eniten käytössä todellisuuden rakenteisiin nojaava sidostyyppi. Sen alle kuuluvista keinoista eniten käytetään peräkkäisyyttä ja rinnakkaisuutta. Kvasiloogisen sidostyypin keinoista taas analyysin ja määritelmän käyttö on suosituinta. Todellisuuden rakennetta määrittävän sidostyypin keinoista saavat eniten käyttökertoja esimerkit ja havainnollistaminen. Argumentin esittäjän vakuuttavuuden lisäämiseksi saarnoista löytyy eniten puhujakategorialla oikeuttamista ja itse argumenttia vahvistetaan taas eniten yksityiskohdilla ja kertomuksilla. Piispat käyttävät saarnoissaan retorisia tehokeinoja vaihtelevasti ja kieli on selkeästi ymmärrettävää. Kertomusten käyttö esimerkkeinä on yleistä kuin myös toisto mutta huumorin käyttö rajoittuu muutamaan saarnaan.