Browsing by Subject "Baltia"

Tutkielma tarkastelee Henrik Lättiläisen Liivinmaan kronikassa esiintyvää käsitystä Liivinmaan ristiretken yhteydessä 1200-luvulla tapahtuneesta väkivallasta ja sen oikeutuksesta. Tutkielma jakaantuu kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan historiallista kontekstia sekä ristiretkiteologiaa, joka on väkivallan oikeutuksen kannalta keskeinen viitekehys. Toisessa luvussa tarkastellaan lähdetekstistä (Heinrici Chronicon Livoniae) esiin nousevia väkivaltatapauksia ja niiden perusteluja. Kolmannessa luvussa tarkastellaan näiden perustelujen taustalla olevia motiiveja. Tutkimuksen tulokset on esitetty neljännessä pääluvussa. Tutkimuksen keskeinen metodi on ollut temaattinen luenta ja lähteessä esiintyvän väkivallan analysointi taulukointimenetelmän avulla. Liitteistä 4 ja 5 löytyvät taulukot havainnollistavat tutkimustyön keskeistä sisältöä ja prosessia. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Henrik Lättiläinen pitää kronikassaan oikeutettuna sellaista väkivaltaa, joka kompetentin auktoriteetin määräämänä edistää kokonaisuudessaan nykyisen Baltian alueen kristillistämistä. Kristillisyys ja laillisen, saksalais-roomalaisen yhteiskunnan järjestys samaistuvat Henrikin maailmankuvassa. Tämän vuoksi keskeiset, hyväksytyt motiivit väkivallalle ovat itsepuolustus sekä apostaasista ja kristittyjä kohtaan kohdistuneesta väkivallasta rankaiseminen, kosto ja vahingonkorvausten ottaminen. Epäoikeutettuna Henrik pitää sellaista väkivaltaa, joka ei ole sanktioitua, tai joka perustuu vain sotasaaliin ahneuteen ja sotilaallisen kunnianhimon tyydyttämiseen. Henrik pitää myös oikeutetun väkivallan liiallisuutta, esimerkiksi suhteetonta kostamista, epäoikeutettuna. Henrik pitää sotaa ja väkivaltaa välttämättömänä kristillisen yhteiskunnan luomisessa Baltian alueelle, mutta ne eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus tai ihanteellinen tila, vaan välineellisiä ja väliaikaisia. Henrikin kirjoitusta leimaa kaipaus rauhaan ja harmoniseen kristilliseen yhteiskuntaan.