Browsing by Subject "Goffman, Erving"

Suntio on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ammatti, jonka työnkuvassa on suuriakin eroavaisuuksia eri seurakuntien välillä. Keskeisintä suntion työssä on kuitenkin kirkollisten tilaisuuksien valmistelu, kirkkorakennuksista ja seurakuntatiloista huolehtiminen ja ihmisten palveleminen. Tämän tutkielman aiheena on kuvata näistä viimeisintä ja tarkastella suntion työssä tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Tutkimusprosessia on ohjannut teoriasidonnaisuus sosiologi Erving Goffmanin (1922-1982) dramaturgiseen lähestymistapaan, joka jäsentää ihmisten välistä vuorovaikutusta teatterimetaforan avulla. Vuorovaikutustilanteet tapahtuvat sosiaalisen elämän näyttämöllä, jossa yksilö rakentaa esityksensä ja pyrkii ylläpitämään itsestään hallittua vaikutelmaa. Yleisö seuraa ja osallistuu esitykseen, joka on myös äärimmäisen hauras ja altis häiriöille. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaisia vaikutelmia suntiot pyrkivät vuorovaikutusprosesseissa luomaan, erityisesti suhteessa seurakuntalaisiin ja pappeihin. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota suntion esitystä haittaaviin häiriötekijöihin. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää suntiota Helsingin ja Tampereen hiippakunnista. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, joille suuntaviivat antoi Goffmanin dramaturgia. Tutkimuksen perusteella suntiot pyrkivät työssään luomaan ja ylläpitämään kolmenlaisia vaikutelmia. Tärkein on kohtaamisen vaikutelma, joka edellyttää suntiolta herkkyyttä ja palvelualttiutta. Suntion tulee olla yhtä lailla liikkuva ja ilmaista tehokkuutta fyysisellä työllä, mutta tarvittaessa myös pysyteltävä näkymättömissä. Suntiot joutuvat työpäivänsä aikana tasapainoilemaan näiden vaikutelmien välillä ja tästä aiheutuvat päällekkäisyydet altistavat esityksen häiriöille. Suntiot kokevat oman työnsä merkittäväksi ja palvelutehtävissä onnistuminen tuottaa iloa. Suntion ammattin tulevaisuus näyttäytyi kuitenkin epävarmana ja uhkaavaksi nähtiin vapaaehtoistyön kehityssuunnat. Taustalla painaa kirkon talouden kiristyminen, joka pakottaa seurakunnat uudelleenarvioimaan henkilöstöresurssejaan.