Browsing by Subject "Hans Jonas"

Tarkastelen tutkielmassani saksalaissyntyisen holokaustin jälkeisen filosofin Hans Jonasin filosofista antropologiaa. Esittelen aluksi Jonasin filosofian peruselementit: biologian eksistentialistisen tulkinnan, ontologiaan kietoutuvan etiikan, vastuun imperatiivit sekä edellisiä täydentävän teologian. Jonasin mukaan tieteen ja teknologian räjähdysmäinen kehitys on muuttanut ihmistä ja tämän suhdetta ympäristöönsä pysyvästi. Aiempi etiikka, joka oli ollut suhteessa tekojen nähtävissä oleviin seurauksiin, ei kykene vastaamaan oman aikamme ja tulevaisuuden haasteisiin. Kysyn, mikä on Jonasille ihminen ja miten hänen ihmiskäsityksensä perustelee tuntemattomaan tulevaisuuteen ja syntymättömiin sukupolviin kohdistuvat vastuun vaatimukset. Jäsennän Jonasin filosofista antropologiaa hyödyntämällä filosofi Heikki Kanniston luomaa nelitahoista mallia, jonka ulottuvuudet ovat essentialistinen, naturalistinen, eksistentialistinen sekä kulturalistinen ihmiskäsitys. Analysoin Jonasin ajattelua lukemalla kriittisesti hänen ihmiskäsitystänsä konkretisoivia kirjoituksia. Esseissään Jonas pureutuu ihmisyyttä universaalisti yhdistäviin artefakteihin, tanatologiaan, bioetiikkaan sekä vallitsevaan arvotyhjiöön. Tekstien kautta aukeaa kokonaiskuva hänen filosofisesta antropologiastaan ja ihmisyyden ideasta. Tutkielmani määrittää Jonasin ontoteologiseksi naturalistiksi. Jonasin ajattelun perustana toimii emergentti naturalismi ja holistinen ajatus metaboliasta kaikkia eläviä organismeja yhdistävänä tekijänä. Naturalismi ei kuitenkaan riitä selittämään ihmisen erityisyyttä kielen ja symbolien käyttäjänä, oliona, jonka vastuulle Jonasin ajattelussa lankeaa koko luomakunnan tulevaisuus. Jonas kiinnittyy Kanniston jäsennyksessä vahvimmin kulturalismiin, jolloin hänen ajattelunsa lähestyy filosofista humanismia. Jonasin ihmistä sitoo velvoittava etiikka: vapauden ja vastuun suhde on hänelle luovuttamaton osa ihmisyyttä. Jonasin ajattelun monipuolisuutta ja omintakeisuutta kuvaa hänen vaivaton liikkumisensa Kanniston kentän eri alueilla. Pohdinnassa asetan Jonasin ihmiskäsityksen dialogiin oman aikamme eettisten haasteiden kanssa. Fokus on transhumanismissa, bioetiikassa sekä tekoälyssä. Vaikka Jonas on ennakoinut monia nyttemmin realisoituneita kehityskulkuja, hänen filosofinen antropologiansa päätyy jännitteiseen positioon monien aikamme ilmiöiden kanssa. Pyrin avaamaan jännitteiden juurisyitä. Kiinnitän huomioni myös Jonasin teologiaan ja sen ristiriitaiseen teodikea-suhteeseen.